Tavara-ahdistus

Tavarat ahdistavat minua koko ajan enemmän. Kotonani on yksinkertaisesti liikaa esineitä. Minun ja avopuolisoni  67 neliön asunto ei ole tupaten täynnä, mutta silti silmiini osuu jatkuvasti asioita, joita voisi olla vähemmän. Takkeja, kenkäpareja, juomalaseja, pöytäliinoja, jääkaappimagneetteja. Toiset esineet ahdistavat vähemmän kuin toiset. Täyden kirjahyllyni teokset eivät juuri häiritse, puolisoni cd-kokoelma ei vaivaa lainkaan.

Tavaroista eroon pääseminen on helpommin sanottu kuin tehty. Aika ajoin päätän, että nyt inventoin vaikkapa astiakaappini tai sen ahdistavan laatikon vessan kaapissa. Lajittelun tuloksena ei yleensä juurikaan löydy kierrätykseen tai roskiin joutavia esineitä. Vaikka tiedän, että vähemmälläkin tulisin toimeen, ymmärrän, että on kätevää omistaa yli kaksi juomalasia ja lautasta. Kaikille esineille ei ole käyttöä juuri tässä elämäntilanteessa. Omistan esimerkiksi lihalämpömittarin, jota en ole koskaan käyttänyt. Mielestäni siitä ei kuitenkaan ole järkevää luopua nyt, koska todennäköisesti joku päivä ostan vielä kinkun ja tarvitsen mittaria. Voi olla, että en silti ole järkevä, olen vain jalostanut klassisen "tätähän voi joskus vielä tarvita" -ajattelun uuteen muotoon.

Kun asuin Etelä-Afrikassa kolme kuukautta, minulla oli mukanani omaisuutta yhden matkalaukullisen ja yhden repullisen verran. Olo oli kevyt, ei lainkaan samanlainen kuin kotona tavaran keskellä. Käytin ja pesin samoja vaatteita moneen otteeseen eikä ongelmia sen suhteen, mitä laittaa päällensä, pahemmin ollut. Muutamia vaatekappaleita en käyttänyt koko matkan aikana. En kaivannut cd-levyjäni - kaikki musiikkini oli tietokoneella mukanani. En kaivannut kirjojani enkä edes rakkaita pehmolelujani, jotka Sininallea lukuunottamatta olivat Suomessa. Toisin kuin kotona, en tuntenut ahdistusta siitä, että pitäisi olla järjestelemässä tavaroitani kirpparilaatikoihin. Kun palasin Suomeen ja kotiin, tavara-ahdistus iski jälleen. Huomasin todella olevani onnellisempi vähemmän tavaran ympäröimänä.

Elämäni projektina on siis vähentää tavaroita ympärilläni. Yhtäältä se tarkoittaa liiasta ja turhasta omaisuudesta luopumista. Se ei kuitenkaan riitä, ellei tavaravirta ovesta sisälle kotiini heikkene. Olen todella kiitollinen avopuolisolleni, joka on opettanut minua harkitsemaan huolellisesti jokaista ostostani. "Tarvitko sitä oikeasti? Pärjäätkö ilman?" hän kysyy, nykyään jo pääni sisällä ollessani yksin kaupassa. Useimmiten totuudenmukainen vastaus on: "En tarvitse. Pärjään ilman."

Teatteri-ilmaisun opetuksen välttämättömyydestä Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulussa

Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulu on Suomen pohjoisin oppilaitos, jossa voi opiskella teatteri-ilmaisun ohjaajaksi. Tämä seikka vaikutti omaan päätökseeni opiskelupaikan valinnasta. Esittävän taiteen koulutuksen ja kotipaikkakuntani Puolangan välimatka on noin 300 kilometriä. Matka oli riittävän lyhyt, jotta pystyin opiskellessani säilyttämään yhteyden Puolankaan. Yhteyden ansiosta työskentelin Puolangalla erilaisissa teatteri-ilmaisun ohjaajan tehtävissä koko opiskeluni ajan ja vielä valmistuttuanikin. Noin 3000 asukkaan Puolanka kiinnittyi myös opinnäytetyöhöni, kun tutkin yhteisöllisyyden syntyä, ilmenemistä ja merkitystä kesäteatteriharrastajaryhmässä samalla, kun ohjasin taiteellista opinnäytetyötäni puolankalaiseen Askanmäen kesäteatteriin.

Suomen pohjoisimmalla esittävän taiteen ammattikorkeakoululla on tärkeä alueellinen merkitys. Sijaintinsa puolesta Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulu on lähin teatteri-ilmaisun ohjaajia kouluttava oppilaitos ainakin Keski-Pohjanmaan, Pohjois-Pohjanmaan, Kainuun ja Lapin maakuntien asukkaille. Opiskelu Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulussa antaa näistä maakunnista kotoisin oleville opiskelijoille mahdollisuuden kouluttautua edes jokseenkin lähellä kotipaikkakuntaansa ja säilyttää yhteyden näihin kuntiin, joita usein pidetään Suomen syrjäseutuina. Harvasta asutuksesta huolimatta näillä alueilla elää ihmisiä, jotka haluavat ja tarvitsevat teatterialan ammattilaisten taitoja. Tarvetta on ammattimaiselle ilmaisutaidon opetukselle, harrastajateatteriohjaukselle ja teatterin muiden osa-alueiden osaamiselle. Usein teatteri-ilmaisun ohjaaja toimii paitsi ohjaajana, myös esimerkiksi puku- ja lavastesuunnittelijana, maskeeraajana, valo- ja ääniajajana ja markkinoijana – jopa yhden tuotannon sisällä! Monipuolinen koulutus antaa tähän mahdollisuuden. Teatteri-ilmaisun ohjaaja saattaa olla paikkakuntansa ainoa teatterialan ammattilainen, jota konsultoidaan erilaisissa tuotannoissa ja laitehankinnoissa. Kasvavassa määrin tarvitaan soveltavan draaman osaamista esimerkiksi sosiaalialan ympäristöissä ja työhyvinvointipalveluissa. Nykyiset sosionomiopintoni ovat osoittaneet, että myös sosionomiopiskelijoita koulutetaan käyttämään soveltavan taiteen taitoja yksilöiden ja ryhmien kanssa. Sosionomi ei tästä huolimatta ole taidealan ammattilainen, toisin kuin teatteri-ilmaisun ohjaaja. Siksi teatteri-ilmaisun ohjaajalla on oma, erityinen paikkansa ammattien kentällä. Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulussa opiskellut teatteri-ilmaisun ohjaaja on nimenomaan soveltavan, osallistavan ja yhteisöistä lähtöisin olevan teatterin ammattilainen, joka monipuolisella osaamisellaan pystyy rikastamaan hyvin monenlaisten ryhmien toimintaa ja tukemaan esimerkiksi sosiaali- ja terveysalojen ammattilaisten työtä.

Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulun esittävän taiteen koulutusohjelma korosti ainakin omana opiskeluaikanani Suomen harvaan asuttuja alueita työkenttänä, joka kaipaa ja pystyy työllistämään teatteri-ilmaisun ohjaajia. Opiskelijoita kannustettiin toteuttamaan erilaisia teatteriprojekteja myös opiskelukaupunki Kokkolan ulkopuolella. Monet opiskelijat ovat juuri opiskeluaikanaan muodostaneet työelämäkontakteja eri puolille Suomea ja työllistyneet myöhemmin kontaktien kautta. Työelämän edustajille yksikin tuttu teatteri-ilmaisun ohjaaja tarjoaa laajan kulttuurialojen ammattilaisten verkoston. Oman kokemukseni mukaan Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulusta valmistuneet teatteri-ilmaisun ohjaajat ilmoittelevat toisilleen avoimista työpaikoista ja antavat työnantajille kollegoidensa yhteystietoja, mikäli eivät itse pysty ottamaan vastaan tarjottua työtä. Näin töille löytyy tekijöitä ja tekijöille töitä.

Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulussa tarvitaan edelleen teatteri-ilmaisun ohjaajien koulutusta. Oppilaitos kouluttaa monitaitoisia ammattilaisia koko Suomen, erityisesti harvaan asuttujen alueiden tarpeisiin. Noin kymmenvuotisen historiansa aikana ammattikorkeakoulumuotoinen teatteri-ilmaisun opetus Keski-Pohjanmaalla on osoittanut pystyvänsä erikoistumaan ja profiloitumaan osa-alueisiin, joita työkentällä kaivataan ja tullaan jatkossa yhä enenevässä määrin tarvitsemaan.

Joensuussa 13.11.2011

Maria Korkatti

teatteri-ilmaisun ohjaaja (AMK)

sosionomiopiskelija (AMK)

p.s. Tämä teksti lähtee nyt omana kannanottonani Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulun kulttuurialojen opiskelijoiden käyttöön taistelussa KPAMK:n kulttuurialan koulutuksen lakkauttamista vastaan.