Kohti vegaanista tammikuuta

Olen liittynyt mukaan Vegaanihaasteeseen, jossa pyritään noudattamaan vegaanista elämäntapaa tammikuun 2015 ajan. Vegaanisuus tarkoittaa eläinten hyväksikäyttöön perustuvien tuotteiden välttämistä. Keskeinen osuus on ruokavaliolla, johon ei kuulu lihaa, kalaa, munia, maitotuotteita tai hunajaa. Jokainen vegaanihaasteeseen osallistuva saa määritellä kokeilunsa laajuuden. Halutessaan tuotteiden välttämisen voi ulottaa eläinperäisiin tai eläimillä testattuihin tekstiileihin, kenkiin, kosmetiikkaan, pesu- ja puhdistusaineisiin, alkoholijuomiin ja makeisiin.

Huomenna alkavan haasteen kynnyksellä lukaisin kolme vuotta sitten kirjoittamani tekstin "Miksi tammikuuni on lihaton". Pohdinta siitä, kuinka rakastan lihaa ja mitä mahdan syödä lihan sijaan, tuntui kaukaiselta ja huvittavaltakin. Taannoinen kasvisruokakuukausi jäi päälle, ja olen syönyt sen jälkeen lihaa vain vähän. Se ei ole tuntunut lainkaan vaikealta. Toisaalta olen jälleen samojen kysymysten äärellä. Erityisesti yhden: pystynkö todella luopumaan juustosta?

Olen hiljalleen muuttanut ruokavaliotani vegaaniseen suuntaan jättämällä esimerkiksi maitopohjaiset jogurtit ja liivatetta sisältävät karamellit kokonaan pois. Olen myös vähentänyt kananmunien ja maidon käyttöä sellaisenaan. Haasteitani ovat olleet, ja tulevat tammikuun aikana olemaan, yhdistelmätuotteet ja muiden tekemä ruoka ja leivonnaiset. En ole innokas ruoanlaittaja, ja valmisruoissa tai ravintoloissa ei vegaanisia vaihtoehtoja ole juuri tarjolla.

Odotettavissa olevien hankaluuksien vuoksi on ihanaa, että vegaanihaasteessa keskeisessä osassa on vertaistuki. Facebookissa on ryhmä, jossa haasteeseen osallistuvat voivat esittää mitä noloimmilta tuntuvia kysymyksiä ja jakaa vinkkejä. Tammikuun ajan osallistujat saavat päivittäisen sähköpostin, jossa on reseptejä, tietoa ja tarinoita. Tartuin myös mahdollisuuteen saada vegaanitutor, jolta voi pyytää apua vaikkapa kaupassakäyntiin. Kirjoitin jo sähköpostia omalle tutorilleni toivoen tsemppausta vegaanisen ruoan kysymiseen ravintolassa - ja tsemppausta myös sain.

Motivaationi vegaaniuteen on korkea. Kuten kolme vuotta sitten totesin, rakastan tätä palloa. Kulutustottumuksemme vaikuttavat ilman muuta luonnon, muiden ihmisten ja eläinten hyvinvointiin. Olen saanut niin paljon tietoa ruoan ilmastovaikutuksista ja eläinten hyväksikäytöstä, että on mahdotonta olla toimimatta. Lihansyönnin ja eläinrasvojen haitallisia terveysvaikutuksia on tuotu runsaasti esiin valtamedioissakin. Edellämainittujen faktojen valossa tuntuu hassulta, että kaikki eivät haluaisi kokeilla ruokavalionsa muuttamista edes hieman kasvispitoisempaan suuntaan. Tiedän kuitenkin kokemuksesta, että muutos on vaikeaa.

Tsemppiä sinulle, joka otat askelen poispäin vanhoista tottumuksistasi, liittyivätpä ne kasvisruokaan tai eivät!

Vegaanihaasteeseen voi liittyä mukaan kesken tammikuunkin, ja osallistua siihen vaikka yhdellä vegaanisella päivällä viikossa.

Lisälukemista:
Suomen Luonnonsuojeluliiton Ilmasto lautasella -julkaisu
WWF:n Maailma lautasella -ruokaopas

Ja vielä loppukevennys:
Kielletyt kinkut

Maailma muuttuu ostos kerrallaan

Viime viikolla vietettiin valtakunnallista Reilun kaupan viikkoa. Viikon tarkoitus on muistuttaa, miten meistä jokainen voi arkisilla kulutusvalinnoillaan vaikuttaa. Reilun kaupan iskulause on: maailma muuttuu ostos kerrallaan.

Käytämme päivittäin tuotteita, jotka tulevat maailman toiselta puolen. Kehitysmaiden maataloustuotantoon liittyy monenlaisia ongelmia. Reilun kaupan järjestelmä pyrkii osaltaan ratkaisemaan näitä ongelmia ja takaa kuluttajalle, että hänen ostamansa tavarat on tuotettu ihmisten ja ympäristön kannalta kestävästi. Koska järjestelmä kohdistuu kehitysmaatuotteisiin, Reilun kaupan tuotteiden suosiminen ei ole "pois" esimerkiksi suomalaisilta maanviljelijöiltä.

Reilu kauppa ei ole yritys eikä brändi, vaan sertifiointijärjestelmä, kuten luomu tai Avainlippu. Reilusta kaupasta kertovia merkkejä on useita. Niistä tunnetuin - ja tutkitusti kattavin ja puolueettomin - on musta-sini-vihreä Fairtrade Internationalin merkki. Reilun kaupan merkki kertoo, että viljelijälle on maksettu elämiseen riittävä korvaus, joka ei heilahtele maailmanmarkkinahintojen mukaan. Lisäksi tuottajat saavat erityistä Reilun kaupan lisää, jonka he voivat käyttää valitsemallaan tavalla koko yhteisönsä hyvinvointiin. Tuotannossa ei ole käytetty lapsityövoimaa ja ympäristön hyvinvoinnista on huolehdittu. Suuri osa Reilun kaupan tuotteista on luomua. Kriteerien täyttymisestä huolehditaan tarkastuksin.

Kaikkiaan Suomessa myydään 1760 Reilun kaupan tuotetta. Esimerkiksi kahveja ja teelaatuja on kumpaakin lähes 200 erilaista. Monia tuotteita, kuten banaaneja, suklaata ja ruusuja saa jo ostettua yhtä edullisesti kuin ilman sertifiointimerkkiä olevia tuotteita. Vuonna 2013 suomalaiset ostivat Reilun kaupan tuotteita noin 157 miljoonalla eurolla.

Toivoisin, että Puolangallakin Reilun kaupan tuotteiden saatavuus paranisi ja Reilun kaupan edistämistoiminta viriäisi. Valtakunnallisista järjestöistä Reilua kauppaa kannattaa muun muassa Marttaliitto, ja kauppaketjuista erityisesti K-ryhmä on ottanut valikoimiinsa reiluja tuotteita. Suomesta ja maailmalta löytyy Reilun kaupan kuntia, seurakuntia, työpaikkoja, oppilaitoksia ja jopa Reilun kaupan maa - Skotlanti. Olisi hienoa, jos puolankalaisetkin ottaisivat Reilun kaupan omakseen ja edistäisivät omalta osaltaan oikeudenmukaisempaa maailmaa.

Kiitos, kun olet reilu.

Terveisin Reilun kaupan kaupunki Joensuusta
Maria Korkatti

Lähde: Reilu kauppa ry.

****

Julkaistu Puolanka-lehdessä 29.10.2014

Kokemuksia vastamainospajan ohjaamisesta

Kävin huhtikuussa 2014 pitämässä neliosaisen vastamainostyöpajan Joensuun yhteiskoulun lukiossa. Olin kouluvierailulla ensimmäistä kertaa Eettisen kaupan puolesta ry:n (Eetti) vapaaehtoisen roolissa.

Kirjoittelin pajakokemuksistani Eeva Kemppaisen Kuilut umpeen -blogiin. Käy kurkkaamassa koko päivitys, sieltä löytyy myös kuvia opiskelijoiden toteuttamista vastamainoksista! Eevan blogissa on hurjan paljon hyvää asiaa globaaleista kehityskysymyksistä, globaalikasvatuksesta ja taiteen käytöstä vaikuttamistyössä.

http://kuilutumpeen.fi/vierasblogi-maria-joensuussa/

p.s. Kestävää kehitystä ja eettistä kauppaa käsitteleviä vierailuja (kouluille, seurakuntiin, mihin vain) voi pyytää esimerkiksi Eetin keskustoimistolta Helsingistä tai Eetin paikallisryhmiltä ympäri Suomen.