Muutosehdotus hyvinvointialueen avustusohjeisiin

Julkaistu Sanomalehti Karjalaisen verkkosivustolla mielipidekirjoitusosiossa 11.10.2023

Laki sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä velvoittaa hyvinvointialueita edistämään asukkaiden hyvinvointia ja terveyttä yhteistyössä alueen julkisten toimijoiden, yritysten ja yleishyödyllisten yhteisöjen kanssa. Hyvinvointialueiden tulee erityisesti edesauttaa “hyvinvoinnin ja terveyden edistämistyötä tekevien järjestöjen toimintaedellytyksiä ja vaikutusmahdollisuuksia hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä”. Yhteistyö ja järjestöjen tukeminen ovatkin erinomaisen tärkeitä asioita.

Yhdeksi käytännön työkaluksi monet hyvinvointialueet, kuten Siun Sote, ovat ottaneet järjestöavustusten jakamisen. Siun Sote jakoi ensimmäiset avustuksensa alkuvuodesta, ja 12.10. hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen lautakunta päivittää avustusehdot seuraavaa hakukierrosta varten. Olen tutustunut sekä voimassa oleviin ehtoihin että uuteen luonnokseen.

Avustusohje jättää hakukelpoisuuden ulkopuolelle monia potentiaalisia toimijoita. Erityisesti kulttuurihyvinvointityötä, joka on yksi avustettavista sisällöistä, toteuttavat muun muassa osuuskunnat ja yksittäiset ammatinharjoittajat, jotka kuitenkaan eivät ole oikeutettuja hyvinvointialueen avustuksiin.

Laki ei velvoita järjestö- tai muiden avustusten jakoon, jolloin nähdäkseni on hyvinvointialueen päätäntävallassa, millä perustein se avustuksia myöntää. Tärkeintä tulisi mielestäni olla laadukkaiden, hyvinvointia edistävien sisältöjen tarjoaminen asukkaille, ei sisällöntuottajan organisaatiomuoto. Esimerkiksi Joensuun kaupunki rinnastaa avustuksissaan järjestöt ja voittoa tavoittelemattomat osuuskunnat toisiinsa, ja tällä muotoilulla huomioidaan se, ettei avustuksilla tueta liikevoiton tekemistä.

Pohjois-Karjalan olisi mahdollista näyttää tulkinnallaan esimerkkiä muulle maalle, sillä tietääkseni myös muilla hyvinvointialueilla ainoastaan järjestöt ja säätiöt on kelpuutettu avustusten hakijoiksi.

Vetoan hyvinvointialueiden avustusohjeista vastaaviin valmistelijoihin ja päättäjiin, että ohjeita sekä tarvittaessa hallintosääntöä päivitettäisiin vastaamaan paremmin toimintaympäristön todellista tilannetta. Annan mielelläni palveluntuottajan näkökulmaa prosessiin.

Maria Korkatti

toimitusjohtaja, kulttuurihyvinvointilähetti 

OSK Pohjois-Karjalan kansanteatteri

Mielipide Sokeainkoulun ympäristön kaavasuunnitelmasta (valmisteluvaihe)

Tänään 6.9.2021 jätin Kuopion kaupungin kaavoitustoimelle mielipiteen Sokeainkoulun alueen kaavasuunnitelmasta. Samalla jätin jälkikirjoituksissa palautetta kaavoitukselle yleisesti; jätän nämä palautteet mukaan tähän blogijulkaisuun.

***

Muutin Kuopioon noin puolitoista vuotta sitten ja asetuin Linnanpellolle. Jo ennen kaupunkiin muuttoani olin ihastunut miljööhön, jossa on rakennushistoriallista monikerroksisuutta 1800-luvulta 2010-luvulle. Nyt minua pitävät alueella paitsi rakennettu ja luonnonympäristö sekä hyvät kulkuyhteydet, myös alueen asukkaat ja yhdessä tekeminen. Linnanpeltolaiset ovat mielestäni poikkeuksellisen kiintyneitä asuinympäristöönsä ja toimivat aktiivisesti sen puolesta, että alue pysyy viihtyisänä ja yhteisöllisenä, ja luontoa halutaan suojella.  "Hyvän elämän pääkaupunki" -visio toteutuu jo Linnanpellolla. 

Olen oppinut, että erityisesti Sokeainkoulun ja Vuorelankadun alue ovat niitä paikkoja, joissa yhdessä tekeminen pääsee toteutumaan tässä kaupunginosassa. Siksikään ei ole merkityksetöntä, mitä nyt kaavoitettavalle alueelle tapahtuu ja kenen käytössä se tulee jatkossa olemaan. Jotta yhteisöllisyyttä ja vaikkapa kierrätys- ja lainauskulttuuria asukkaiden kesken voidaan vaalia, sille tarvitaan fyysisiä, yhteen kokoavia paikkoja. Linnanpellolla järjestetyt tapahtumat, kuten kirpputori- ja pop up -ravintolapäivät eivät ulotu ainoastaan alueella asuviin, vaan niissä käy myös muualla asuvia. Samoin Linnanpellon maisemat, niin rakennetut kadut kuin metsäpolut, tuovat alueelle lenkkeilijöitä toisista kaupunginosista.

Lisärakentaminen on mielestäni kannatettava asia, mutta kaava-aineistossa esitetyt rakennusmäärät tuntuvat suurilta, ja havainnekuvien perusteella konkreettiset suunnitelmat vaikuttavat massiivisilta välittömään lähiympäristöönsä nähden. Voisivatko vaihtoehtona olla luhtitaloihin ja pienrivitaloihin perustuvat suunnitelmat? Linnanpellon alueella on kaikki edellytykset olla jatkossakin vetovoimainen, monen ikäisten ja sosio-ekonomisesti erilaisissa elämäntilanteissa olevien asuinalue. Ehkä tästä voisi visioida vieläkin vahvemmin kevyen ja julkisen liikenteen varaan rakentuvan, yhteisöllisen toiminnan sekä kierrätyksen, lainaamisen ja vaihdannan helposti mahdollistavan, kaupunkiviljelymahdollisuuksia tarjoavan kaupunginosan, ja ottaa nämä kaikki huomioon kaavasuunnittelussa. Asuntorakentamisessa pidän tärkeänä kohtuuhintaisten asuntojen saatavuuden alueella jatkossakin. 

Lisäksi projektisuunnitelmaan on mielestäni välttämättä lisättävä rakennuskustannuksista taiteeseen varattava prosentti, ja teosten hankintaa varten on järjestettävä suunnittelu- tai tarjouskilpailu, joka huomioi paitsi kuvataiteen, myös esittävän taiteen ja tapahtumatuotannon.

Kuopiossa 6.9.2021

Maria Korkatti

p.s. Lisäksi haluaisin jättää kaavoitustoimelle ja Kuopion kaupungin verkkosivuille yleisen palautteen siitä, että tiettyyn kaavoitusprojektiin liittyvää tietoa on erittäin vaikea löytää. Koetin esimerkiksi löytää tähän nimenomaiseen Sokeainkoulun projektiin liittyen, milloin ja mihin osoitteeseen tämä mielipide on viimeistään jätettävä. Kokeilin kaupungin omien sivujen hakutoimintoa, Ecosia-hakukonetta, kävin kahdella eri kaava-aineistosivulla (https://kartta.kuopio.fi/Applications/sukka/dist/#/print-plan/https:%252F%252Fkartta.kuopio.fi%252F/sukka_asemakaava_user/17 ja http://publish.kuopio.fi/cgi/DREQUEST.PHP?page=meetingitem&id=2021763864-6) sekä uutisissa, joissa ilmoitettiin tähän kaavaan liittyvistä yleisötilaisuuksista ja kaavoituskävelyistä. Mistään näistä en löytänyt tietoa määräpäivästä ja sähköpostiosoitteesta, johon mielipiteet lähetetään, mutta aktiivinen Linnanpellon Facebook-yhteisö auttoi asiassa.

p.p.s. Suuri kiitos kaavoituskävely-konseptista, toivottavasti kävelyitä järjestetään jatkossakin. Hajauttaminen pienempiin ryhmiin Sokeainkoulun kaavoituskävelyssä toimi hyvin, verrattuna isoon ryhmään Vanhan aseman alueen kävelyssä. Äänentoisto ja sen osaava käyttö kävelyillä on ehdoton.

Mielipide Torikatu 26:n asemakaavaluonnoksesta

Tänään 9.6. jätin Joensuun kaupungin kaavoitustoimelle muistutuksen Torikatu 26:n asemakaavaluonnosta koskien. Luonnos koskee ns. Wanhan Jokelan/Kino-Karjalan ja Inarin talon tonttia. Kaavaluonnoksessa esitetään kaksi vaihtoehtoa, joista toisessa Jokelan ja Inarin rakennukset suojeltaisiin eikä tontille olisi mahdollista tehdä uusia rakennuksia. Toisessa vaihtoehdossa Inarin rakennus suojeltaisiin, Jokelan rakennus purettaisiin ja tontille kaavoitettaisiin runsaasti uudisrakennusoikeutta. Teksti pohjautuu 16.4.2018 kaupungille samasta aiheesta jättämääni mielipiteeseen.

***

Mielipide Torikatu 26:n asemakaavaluonnoksesta
9.6.2019

Mielipiteenäni esitän, että Torikatu 26.ssa sijaitsevat ns. Inarin talo ja Wanhan Jokelan/Kino-Karjalan rakennus tulee suojella asemakaavassa.

Aluetta koskevassa kulttuuri- ja rakennushistoriallisessa selvityksessä (Piiparinen, 2011) kiinteistön molemmat rakennukset, sekä Inarin talo että Wanhan Jokelan/Kino-Karjalan talo, on osoitettu maakunnallisesti arvokkaiksi kohteiksi. Joensuun seudun yleiskaavassa 2020 tontin molemmat rakennukset on osoitettu vähintään seudullisesti merkittäviksi rakennuskulttuurikohteiksi. Näin ollen rakennuksilla voidaan mielestäni katsoa olevan asiantuntijaselvityksiin perustuva oikeutus ja tarve suojelulle. On ilahduttavaa, että Inarin talon suojelua esitetään kaavaluonnoksessa, kaikissa sen sisältämissä tontinkäyttövaihtoehdoissa. Kulttuurihistoriallisten, kaupunkikuvallisten ja kaupungin liike-elämän historiaan liittyvien arvojen vaaliminen jää kuitenkin vaillinaiseksi, ellei myös Wanhan Jokelan/Kino-Karjalan rakennusta suojella.

Wanhan Jokelan/Kino-Karjalan rakennuksen kaupunkilaisilta ja myös muunpaikkakuntalaisilta saaman huomion mittavuus ja päämäärätietoinen toiminta rakennuksen säilyttämiseksi jo osayleiskaavoitusprosessin aikana osoittavat, että tontin rakennusten säästämiseksi ja ylläpitämiseksi on laaja ihmisten halu ja tuki. Pitkään jatkunut ratkaisematon tilanne ei ole vähentänyt tahtoa nähdä niin Wanha Jokela/Kino-Karjala kuin Inarin talo myös tulevaisuudessa osana Joensuun katukuvaa.

Wanhan Jokelan/Kino-Karjalan rakennus on yksi Joensuun ”käyntikorteista”, kohde, joka tunnetaan ympäri Suomen. Niinpä tontin kaavoitus ja rakennusten suojelu ovat vahvasti Joensuun imagoon kytkeytyviä kysymyksiä. Erityisesti Wanhan Jokelan/Kino-Karjalan rakennuksen kohtalo määrittelee Joensuun (ja kaupunkia edustavien viranhaltijoiden ja luottamushenkilöiden) mainetta kulttuurin säilyttäjänä tai turmelijana. Tästä syystä Joensuun kaupungin kaavoitustoimen sekä luottamushenkilöiden tulee kaavaprosessin tulevissa vaiheissa huomioida luonnosvaihetta vahvemmin myös päätöksen vaikutus kaupungin imagoon ja kaupungin tehtävä kulttuuriperinnön säilyttäjänä. Kaupungin roolin ei pidä ulottua pelkästään yksityisten rakennusten tai tonttien omistajien intressien palvelemiseen.

Asemakaavalla ei voida edellyttää suojeltavienkaan rakennusten yksinomaista käyttötarkoitusta. Kuitenkin rakennusten suojeleminen ja määritteleminen asuin-, liike- ja toimistorakennuksiksi mahdollistaa sen, että niin asukkaat kuin matkailijat voivat nauttia näistä kulttuurihistoriallisesti arvokkaista rakennuksista osana Joensuun katukuvaa. Säilyttämällä rakennukset voidaan osaltaan suojella myös aineetonta kulttuuriperintöä, vaikka esimerkiksi hotelli-, ravintola- tai elokuvateatteritoiminta eivät palaisikaan rakennuksiin. Entisöinnillä tulee silti tähdätä siihen, että ravintola- ja taidetoiminta voisivat jatkua tiloissa.

Lisäksi haluan tuoda ilmi kaavaluonnoksen pohjana käytettyjen materiaalien riittämättömyyden ja yksipuolisuuden. Ennen asian etenemistä kunnalliseen päätöksentekoon Wanhan Jokelan/Kino-Karjalan korjaamisesta tulee hankkia perinnekorjaamisen näkökulmaan ja menetelmiin perustuva rakennustapaselostus sekä tähän pohjautuva uusi kustannus- ja kannattavuusarvio. Turvautuminen yksinomaan rakennuksen omistajan teetättämiin selvityksiin ei välitä kuvaa avoimesta ja puolueettomasta kaavoitusprosessissa tilanteessa, jossa omistajan kielteinen kanta suojeluun on julkisessa tiedossa.


Terveisin
Maria Korkatti

Joensuun Reiluus rapistuu

Tämä mielipidekirjoitukseni julkaistiin Sanomalehti Karjalaisessa 26.10.2018, parahiksi Reilun kaupan viikon aikana.

*

Joensuun Reiluus rapistuu

Joensuu sai Reilun kaupan kaupungin arvonimen vuonna 2009, neljäntenä kaupunkina Suomessa. Olen ylpeydellä asunut paikkakunnalla, joka on tehnyt valinnan edistää omilla hankinnoillaan ja tiedotustoiminnallaan oikeudenmukaisempaa ja ympäristön kannalta kestävämpää maailmaa.

Arvonimen saamisen jälkeen Reilun kaupan kaupunki -toiminta oli näkyvillä varsin hyvin. Reilu kauppa -sertifioituja tuotteita oli käytössä kaupungin kokoustarjoiluissa ja esimerkiksi Reilun kaupan viikon aikana koulujen ruokailuissa.

Aloitettuani kunnallisissa luottamustehtävissä syksyllä 2017 olen huomannut, että Reiluus on kaupungin toiminnassa hiipunut lähes olemattomiin. Selviteltyäni asiaa olen kuullut, että kaikin paikoin organisaatiossa ei ole edes tietoa siitä, että vaikkapa kokous- tai juhlakahvitusten toimittajilta pitäisi edellyttää Reilun kaupan tuotteiden käyttöä.

Reilun kaupan kaupungin arvonimen ehtoihin kuuluu muun muassa, että kaupungin tulee lisätä Reilun kaupan tuotteiden käyttöä vuosittain, tiedottaa asukkaita ja paikallisia yhteisöjä Reilusta kaupasta ja osallistua kaksi kertaa vuodessa järjestettävään valtakunnalliseen Reilun kaupan viikkoon. Kriteereihin kuuluu myös, että kaupungissa toimii Reilun kaupan kannatustyöryhmä, joka koostuu kaupungin, seurakunnan, yhdistysten ja yritysten edustajista. Kannatustyöryhmä valvoo ja raportoi vuosittain Reilun kaupan kaupungin toiminnasta. Joensuussa ryhmä ei ole kokoontunut pitkään aikaan. Parhaillaan vietettävää Reilun kaupan viikkoa en ole nähnyt esillä missään kaupungin viestinnässä.

Peräänkuulutan Joensuun kaupungilta ryhdistäytymistä asiassa. Reilun kaupan kaupunkina olemisesta ei missään tapauksessa kannata luopua, vaan ryhtyä toimimaan arvonimen mukaisesti. Onhan Joensuu strategiassaankin luvannut toteuttaa sosiaaliset ja ympäristökriteerit huomioivaa reilua hankintapolitiikkaa.

Maria Korkatti
varavaltuutettu
pitkäaikainen Reilun kaupan vapaaehtoinen

Aloite: Suomen Opiskelija-Allianssi OSKU ry Reiluksi

Opiskelen parhaillani yrittäjän ammattitutkintoa ja kuulun opiskelijoiden etujärjestö Suomen Opiskelija-Allianssi OSKU ry:een. Jäsenille avautui mahdollisuus tehdä aloitteita liittokokoukselle, joka linjaa järjestön toimintaa. Pitkän linjan Reilun kaupan ja eettisen kuluttamisen aktiivina päätin siis pyrkiä OSKUn reiluttamiseen! Liittokokous pidetään marraskuun puolivälissä, joten tuloksia pitää odottaa vielä kuukausi.

Hyvää Reilun kaupan viikkoa (22. - 28.10.) kaikille!


*****


Aloite Suomen Opiskelija-Allianssi OSKU ry:n liittokokoukselle

Suomen Opiskelija-Allianssi OSKU ry Reiluksi

Reilun kaupan visiona on maailma, jossa kehittyvien maiden viljelijöillä ja työntekijöillä on turvattu toimeentulo, mahdollisuus kehittyä ja päättää itse omasta tulevaisuudestaan. Esitän, että Suomen Opiskelija-Allianssi OSKU ry liittyy mukaan edistämään oikeudenmukaisempaa maailmankauppaa ja vähentämään köyhyyttä tekemällä periaatepäätöksen Reilun kaupan tuotteiden käytöstä yhdistyksen toiminnassa ja hakemalla Reilu kauppa ry:n järjestöjäsenyyttä.

Reilu kauppa on kehittyvissä maissa viljeltävien ja valmistettavien tuotteiden sertifiointijärjestelmä, jonka ansiosta viljelijöillä ja työntekijöillä on mahdollisuus tulla toimeen omalla työllään ja kehittää yhteisöjään. Lapsityövoiman hyväksikäyttö ja pakkotyö ovat Reilussa kaupassa kiellettyjä. Viljelylle asetetaan tiukat ympäristökriteerit. Riippumattomat osapuolet valvovat tuotantoa ja Reilun kaupan kriteerien täyttymistä.

Reilu kauppa ry on yhdistys, joka viestii Reilun kaupan merkkijärjestelmästä, valvoo merkin käyttöä Suomessa ja Baltiassa sekä tukee Reilun kaupan kaupunkeja, seurakuntia ja järjestöjä. Yhdistyksellä on 33 jäsenjärjestöä, joiden joukossa on useita opiskelija- ja nuorisojärjestöjä, kuten Suomen Ylioppilaskuntien Liitto ry, Demarinuoret ja Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liitto ViNO. Jäsenjärjestöt pääsevät osallistumaan Reilu kauppa ry:n strategian ja tulevaisuuden suunnitteluun ja ovat etusijalla yhteistyöhankkeiden suunnittelussa.

Arkitoiminnassa Reilun kaupan edistäminen tarkoittaa esimerkiksi kokoustarjoilujen "reiluttamista" eli Reilu kauppa -sertifioitujen kahvin, teen, sokerin, hedelmien ja muiden tuotteiden käyttämistä. Myös vaikkapa tekstiileistä, kukista ja urheilupalloista on saatavilla Reilun kaupan vaihtoehtoja. Jäsenjärjestö viestii Reilusta kaupasta ja osallistuu valtakunnallisiin ja kansainvälisiin kampanjoihin itselleen sopivilla tavoilla, joihin saa tukea ja materiaaleja Reilu kauppa ry:ltä.

Reilun kaupan tuotteiden käyttäminen ja Reilu kauppa ry:n järjestöjäsenyys ovat helppoja ja konkreettisia tapoja toteuttaa yhteiskunta- ja ympäristövastuuta ja viestiä niistä muille. Pyydän liittokokoukselta, että se käsittelee esitykseni kahtena erillisenä asiana niin, että vaikka esitys järjestöjäsenyydestä hylättäisiin, OSKU ry voi silti tehdä päätöksen Reilun kaupan tuotteiden käytöstä toiminnassaan ja tilaisuuksissaan.

Joensuussa 16.10.2018
Maria Korkatti
Suomen Opiskelija-Allianssi OSKU ry:n jäsen

Vision about culture life in Joensuu in 2028

Vision presented in ‘What should culture life in Joensuu look like’ event 2.10.2018. The event was organized by Joensuu Left Alliance council group.


As someone who has lived for 10 years in Joensuu and in North Karelia, I have a vision for the next 10 years.

In 2028 the culture town reputation of Joensuu doesn’t any longer base on a couple of big events or some bands that were founded dozens of years ago, but to that art makers have good opportunities to work in Joensuu and to that art and culture belong to every citizen. For these reasons interesting things happen constantly in Joensuu and the rest of Finland and the world cannot leave it unnoticed!

Joensuu hasn’t made the mistake to think that art and culture are only for those who can afford it, those who are highly educated, those who are able and speak Finnish. In Joensuu art is for everyone. In 2028 the regional plan for cultural well-being has been executed for years already and according to that every citizen has a right to participate in art and culture activities for 120 minutes a week (in 2018 the most ambitious regional plan for cultural well-being was made in region Pirkanmaa and they reached only for 100 minutes at that time). In 2028 Joensuu the accessibility of culture has really been worked for and for example Kaikukortti card, Kulttuurikaveri service, audio descriptions and streaming art performances are everyday things for both the citizens and art organizations.

New audiences have been gained with long-term education. Early childhood education and elementary school play an important role in this. Also, it hasn’t been forgotten that a human is a constantly learning and growing creature. As an adult you can learn to be a gallery visitor, when retired you can start a stand-up career, in your new home town you can start playing music that was forbidden in your previous country. In Joensuu you can start an art hobby at any time. Vocational training, university of applied sciences and university respond to the growing need of creative methods in different fields by offering diverse education. The consumption habits alter from material to immaterial, and that is why art institutions as well as art courses and clubs engage participants and people are more willing to pay for art and culture that they were 10 years earlier.

The long-term working possibilities of the art and culture professionals are supported. The income of the professionals still vary from grants to teaching and from companies to the work ordered by town. A significant change in 2028 is, however, that the town and local companies offer more premises with reasonable prices, both to professionals and average citizens for their own initiatives. In 2018 hardly anyone believed that Joensuu could offer enough offices, training rooms, performing halls and spaces for spontaneous activity, but that's what happened anyway! The contracts of art teachers are not terminated during the summer period but the teachers can make their own art in the summer - as well as have a holiday. The town and the companies owned by the town purchase public art regularly, thus improving the coziness and value of different neighborhoods, while offering work opportunities to the artists.

In 2028 art workers and actives cooperate more with each other. The memory of the fact that less than 15 years earlier the idea of a shared performance calendar for local theaters didn't start because of there was a lack of interest among the theater makers themselves, only makes us laugh with confusion.

And we do have reason to celebrate in 2028: not only the city orchestra celebrates at least its 50 years but also NÄYTTÄMÖ space, Rajaton taide festival and Visual Festival each has their 10th birthday!

In 2018 Joensuu was in need of a year-round tourist attraction to balance the individual events. Some suggested that the solution would be for example - a spa. Well, maybe Joensuu has a spa in 2028 but there is also something else. Is it miles-long series of murals? A walking center with colourful rugs all over the streets? A statue garden with light art? Art quarters where you can stop in different boutiques to shop personal dance performances, sound art, poem portraits?

I hope we will let our current artists and artists-to-be, as well as other citizens, present more ideas and make them real.

In Joensuu like this I would still live after 10 years.


Maria Korkatti
Member of culture and leisure time committee of town Joensuu (representing Left Alliance, independent)

Visio joensuulaisesta kulttuurielämästä 2028

Visio esitetty Mihin suuntaan joensuulainen kulttuurielämä kehittyy? -tilaisuudessa 2.10.2018. Tilaisuuden järjesti Joensuun Vasemmiston valtuustoryhmä.


Kymmenen vuotta Joensuussa ja Pohjois-Karjalassa asuneena visioin seuraavalle kymmenelle vuodelle seuraavaa.

Vuonna 2028 Joensuun maine kulttuurikaupunkina ei perustu enää vain muutamiin suuriin tapahtumiin, tai kymmeniä vuosia aikaisemmin perustettuihin yhtyeisiin, vaan siihen, että taiteen tekijöillä on Joensuussa hyvät mahdollisuudet harjoittaa ammattejaan ja siihen, että taide ja kulttuuri ovat kaikkien kuntalaisten juttuja. Näistä syistä Joensuussa tapahtuu jatkuvasti kiinnostavia asioita, joita muualla Suomessa ja maailmalla ei voida olla huomaamatta!

Joensuussa ei ole erehdytty ajattelemaan, että taide ja kulttuuri olisivat vain maksukykyisten, korkeasti koulutettujen, vammattomien, suomenkielisten oikeuksia. Joensuussa taide kuuluu kaikille. Vuonna 2028 alueellinen kulttuurihyvinvointisuunnitelma on ollut käytössä jo vuosia, ja jokaisella kuntalaisella on sen mukaisesti oikeus osallistua taide- ja kulttuuritoimintaan satakaksikymmentä minuuttia viikossa (vuonna 2018 kunnianhimoisinta kulttuurihyvinvointisuunnitelmaa ylläpiti Pirkanmaa, ja heillä tavoiteltiin silloin 100 minuuttia viikossa). Vuoden 2028 Joensuussa kulttuurin saavutettavuuteen ja esteettömyyteen on satsattu ja esimerkiksi Kaikukortti, Kulttuurikaveri, kuvailutulkkaus ja striimatut esitykset ovat ihan perusjuttuja niin kaupunkilaisille kuin taidetta tekeville organisaatoille.

Uusia yleisöjä on saatu pitkäjänteisellä kasvatustyöllä. Varhaiskasvatuksen ja peruskoulun aikaisella taidekasvatuksella ja oppiainerajat ylittävällä kasvatuksella on tärkeä roolinsa. Lisäksi on muistettu ihminen jatkuvasti kasvavana ja oppivana olentona. Aikuisenakin voi oppia galleriakävijäksi, eläkkeellä ryhtyä stand-up-koomikoksi, uudessa kotikaupungissa alkaa soittaa musiikkia, joka aiemmassa kotimaassa oli kielletty. Joensuussa taideharrastuksen, niin tekijänä kuin kokijana, voi aloittaa milloin tahansa. Ammatillinen koulutus, ammattikorkeakoulu ja yliopisto vastaavat eri alojen kasvavaan luovien menetelmien koulutustarpeeseen tarjoamalla monipuolista täydennyskoulutusta, samalla kun jatkavat kulttuurialan tutkintojen järjestämistä. Kulutustottumukset ovat jatkaneet muuttumistaan materiaalin haalinnasta aineettoman arvostukseen, ja niinpä taidekohteissa samoin kuin taideaiheisilla kursseilla ja kerhoissa riittää kävijöitä ja taiteesta ja kulttuurista ollaan valmiimpia maksamaan kuin kymmentä vuotta aikaisemmin.

2010-luvun lopun kärkitapahtuma-ajattelusta on siirrytty tukemaan alueen taide- ja kulttuuriammattilaisten pitkäaikaisia toimintamahdollisuuksia, mikä kyllä poikii niitä erottuvia tapahtumiakin! Ammattilaisten tulot koostuvat edelleen useasta virrasta: apurahoista, opetustyöstä, yrityksiltä, kaupungin monipuolisten pienkilpailutusten tuomina töinä... Merkittävä muutos on tapahtunut kuitenkin siinä, että vuonna 2028 Joensuun kaupunki ja paikalliset yritykset tarjoavat entistä enemmän kohtuuhintaisia tiloja sekä ammattitaiteilijoille että harrastaville ja kokeileville kuntalaisille. Vuonna 2018 tuskin kukaan uskoi, että työhuoneita, treenikämppiä, esityssaleja ja omaehtoisen toiminnan tiloja olisi riittävästi, mutta niin vain kävi! Taideopettajien työsopimuksia ei keskeytetä kesiksi, vaan he voivat ylläpitää ammatillista osaamistaan tekemällä omaa taidettaan kesäkuukausina – ja tietysti pitää lomaa. Kaupunki ja kaupunkikonsernin yhtiöt hankkivat julkista taidetta säännöllisesti ja monipuolisesti esimerkiksi prosenttiperiaatteella parantaen näin eri asuinalueiden viihtyisyyttä ja arvoa, tarjoten samalla töitä taiteilijoille.

Vuonna 2028 taidealojen toimijat tekevät entistä enemmän yhteistyötä keskenään. Ajatus siitä, että vajaata viittätoista vuotta aiemmin aloite paikallisten teattereiden yhteisestä ohjelmistokalenterista tyssäsi tekijöiden itsensä kiinnostuksen puutteeseen, saa enää naurahtamaan hämmentyneesti.

Ja onhan vuonna 2028 monia aiheita juhlaan: paitsi että Joensuun kaupunginorkesteri juhlii ainakin 50 vuottansa, viettävät NÄYTTÄMÖ-tila, Rajaton taide -festivaali ja Visual Festival kukin 10-vuotisjuhliaan!

Vuonna 2018 Joensuuhun peräänkuulutettiin ympärivuotista matkailukohdetta yksittäisten tapahtumien vastapainoksi, ja esitettiin ratkaisuksi esimerkiksi kaupunkikylpylää. Ehkä Joensuussa on kylpylä vuonna 2028, mutta lisäksi on muutakin. Onko se kilometrien mittainen muraalien sarja? Räsymatotettu kävelykeskusta? Veistospuutarha valotaideteoksin? Taidekortteli, jossa voi pysähtyä eri putiikkeihin hankkimaan henkilökohtaisia tanssiesityksiä, ääniteoksia, runomuotokuvia?

Toivottavasti me annamme nykyisten ja tulevien taiteilijoidemme ja muiden kuntalaistemme ideoida lisää ja toteuttaa ne ideat.

Tällaisessa Joensuussa minä vielä kymmenenkin vuoden päästä asuisin.


Maria Korkatti
Joensuun kaupungin sivistys- ja vapaa-aikajaoston jäsen (vas., sit.)