Joensuun Reiluus rapistuu

Tämä mielipidekirjoitukseni julkaistiin Sanomalehti Karjalaisessa 26.10.2018, parahiksi Reilun kaupan viikon aikana.

*

Joensuun Reiluus rapistuu

Joensuu sai Reilun kaupan kaupungin arvonimen vuonna 2009, neljäntenä kaupunkina Suomessa. Olen ylpeydellä asunut paikkakunnalla, joka on tehnyt valinnan edistää omilla hankinnoillaan ja tiedotustoiminnallaan oikeudenmukaisempaa ja ympäristön kannalta kestävämpää maailmaa.

Arvonimen saamisen jälkeen Reilun kaupan kaupunki -toiminta oli näkyvillä varsin hyvin. Reilu kauppa -sertifioituja tuotteita oli käytössä kaupungin kokoustarjoiluissa ja esimerkiksi Reilun kaupan viikon aikana koulujen ruokailuissa.

Aloitettuani kunnallisissa luottamustehtävissä syksyllä 2017 olen huomannut, että Reiluus on kaupungin toiminnassa hiipunut lähes olemattomiin. Selviteltyäni asiaa olen kuullut, että kaikin paikoin organisaatiossa ei ole edes tietoa siitä, että vaikkapa kokous- tai juhlakahvitusten toimittajilta pitäisi edellyttää Reilun kaupan tuotteiden käyttöä.

Reilun kaupan kaupungin arvonimen ehtoihin kuuluu muun muassa, että kaupungin tulee lisätä Reilun kaupan tuotteiden käyttöä vuosittain, tiedottaa asukkaita ja paikallisia yhteisöjä Reilusta kaupasta ja osallistua kaksi kertaa vuodessa järjestettävään valtakunnalliseen Reilun kaupan viikkoon. Kriteereihin kuuluu myös, että kaupungissa toimii Reilun kaupan kannatustyöryhmä, joka koostuu kaupungin, seurakunnan, yhdistysten ja yritysten edustajista. Kannatustyöryhmä valvoo ja raportoi vuosittain Reilun kaupan kaupungin toiminnasta. Joensuussa ryhmä ei ole kokoontunut pitkään aikaan. Parhaillaan vietettävää Reilun kaupan viikkoa en ole nähnyt esillä missään kaupungin viestinnässä.

Peräänkuulutan Joensuun kaupungilta ryhdistäytymistä asiassa. Reilun kaupan kaupunkina olemisesta ei missään tapauksessa kannata luopua, vaan ryhtyä toimimaan arvonimen mukaisesti. Onhan Joensuu strategiassaankin luvannut toteuttaa sosiaaliset ja ympäristökriteerit huomioivaa reilua hankintapolitiikkaa.

Maria Korkatti
varavaltuutettu
pitkäaikainen Reilun kaupan vapaaehtoinen

Aloite: Suomen Opiskelija-Allianssi OSKU ry Reiluksi

Opiskelen parhaillani yrittäjän ammattitutkintoa ja kuulun opiskelijoiden etujärjestö Suomen Opiskelija-Allianssi OSKU ry:een. Jäsenille avautui mahdollisuus tehdä aloitteita liittokokoukselle, joka linjaa järjestön toimintaa. Pitkän linjan Reilun kaupan ja eettisen kuluttamisen aktiivina päätin siis pyrkiä OSKUn reiluttamiseen! Liittokokous pidetään marraskuun puolivälissä, joten tuloksia pitää odottaa vielä kuukausi.

Hyvää Reilun kaupan viikkoa (22. - 28.10.) kaikille!


*****


Aloite Suomen Opiskelija-Allianssi OSKU ry:n liittokokoukselle

Suomen Opiskelija-Allianssi OSKU ry Reiluksi

Reilun kaupan visiona on maailma, jossa kehittyvien maiden viljelijöillä ja työntekijöillä on turvattu toimeentulo, mahdollisuus kehittyä ja päättää itse omasta tulevaisuudestaan. Esitän, että Suomen Opiskelija-Allianssi OSKU ry liittyy mukaan edistämään oikeudenmukaisempaa maailmankauppaa ja vähentämään köyhyyttä tekemällä periaatepäätöksen Reilun kaupan tuotteiden käytöstä yhdistyksen toiminnassa ja hakemalla Reilu kauppa ry:n järjestöjäsenyyttä.

Reilu kauppa on kehittyvissä maissa viljeltävien ja valmistettavien tuotteiden sertifiointijärjestelmä, jonka ansiosta viljelijöillä ja työntekijöillä on mahdollisuus tulla toimeen omalla työllään ja kehittää yhteisöjään. Lapsityövoiman hyväksikäyttö ja pakkotyö ovat Reilussa kaupassa kiellettyjä. Viljelylle asetetaan tiukat ympäristökriteerit. Riippumattomat osapuolet valvovat tuotantoa ja Reilun kaupan kriteerien täyttymistä.

Reilu kauppa ry on yhdistys, joka viestii Reilun kaupan merkkijärjestelmästä, valvoo merkin käyttöä Suomessa ja Baltiassa sekä tukee Reilun kaupan kaupunkeja, seurakuntia ja järjestöjä. Yhdistyksellä on 33 jäsenjärjestöä, joiden joukossa on useita opiskelija- ja nuorisojärjestöjä, kuten Suomen Ylioppilaskuntien Liitto ry, Demarinuoret ja Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liitto ViNO. Jäsenjärjestöt pääsevät osallistumaan Reilu kauppa ry:n strategian ja tulevaisuuden suunnitteluun ja ovat etusijalla yhteistyöhankkeiden suunnittelussa.

Arkitoiminnassa Reilun kaupan edistäminen tarkoittaa esimerkiksi kokoustarjoilujen "reiluttamista" eli Reilu kauppa -sertifioitujen kahvin, teen, sokerin, hedelmien ja muiden tuotteiden käyttämistä. Myös vaikkapa tekstiileistä, kukista ja urheilupalloista on saatavilla Reilun kaupan vaihtoehtoja. Jäsenjärjestö viestii Reilusta kaupasta ja osallistuu valtakunnallisiin ja kansainvälisiin kampanjoihin itselleen sopivilla tavoilla, joihin saa tukea ja materiaaleja Reilu kauppa ry:ltä.

Reilun kaupan tuotteiden käyttäminen ja Reilu kauppa ry:n järjestöjäsenyys ovat helppoja ja konkreettisia tapoja toteuttaa yhteiskunta- ja ympäristövastuuta ja viestiä niistä muille. Pyydän liittokokoukselta, että se käsittelee esitykseni kahtena erillisenä asiana niin, että vaikka esitys järjestöjäsenyydestä hylättäisiin, OSKU ry voi silti tehdä päätöksen Reilun kaupan tuotteiden käytöstä toiminnassaan ja tilaisuuksissaan.

Joensuussa 16.10.2018
Maria Korkatti
Suomen Opiskelija-Allianssi OSKU ry:n jäsen

Puheeni Joensuun ilmastoseminaarissa

Joensuun kaupunki hyväksyi tammikuussa uuden ilmasto-ohjelman, joka määrittää kaupungin ilmastotyötä vuoteen 2021 asti. Ilmasto-ohjelmaa esiteltiin kaikille avoimessa seminaarissa keskiviikkona 28.2.2018.

Asiantuntijaluentojen lisäksi jokaisella valtuustoryhmällä oli mahdollisuus käyttää puheenvuoro ja tuoda esiin asioita, joita ryhmä pitää tärkeinä ilmasto-ohjelman tavoitteiden ja hiilineutraalin Joensuun saavuttamiseksi. Valtuustoryhmämme (Joensuun Vasemmisto) puhujaksi lupautuneelle luottamushenkilölle tuli viime hetken este, joten päivän varoitusajalla laadin oman puheeni seminaariin. Valitsin aiheekseni vastuullisten hankintojen merkityksen. Kiitos puheluonnostani kommentoineille ja täsmentäneille valtuustoryhmän kavereille!

Koko seminaari on katsottavissa YouTubessa osoitteessa
https://youtu.be/3EHcrIr9MsM Oma vuoroni alkaa kohdasta 3:38:18. Puheeni löytyy myös alta tekstimuodossa. Pysyin melko hyvin annetussa kahden minuutin aikataulussa - esitykseni kesti noin kaksi minuuttia yksitoista sekuntia!
 

Osallistuin syksyllä kuntien luottamushenkilöille tarkoitettuun webinaariin, jonka järjestivät neljä vastuullisuusmerkkiä - Reilu kauppa, Joutsenmerkki, EU-ympäristömerkki ja Luomu. Keskusteluosiossa mainitsin, että Joensuussa konsernistrategiaan on kirjattu reilun hankintapolitiikan sekä hankintojen sosiaalisten ja ympäristökriteerien huomioiminen. Järjestäjätahot ilahtuivat kirjauksestamme ja totesivat, että Joensuussa onkin jo hyviä esimerkkejä ja malleja vastuullisten hankintojen toteuttamisesta. Tästä kertoo esimerkiksi jo vuodesta 2009 kantamamme Reilun kaupan kaupungin arvonimi.

Hankintakriteerien asettaminen ja noudattaminen on erittäin tärkeää ilmastotavoitteidemme kannalta, sillä suuri osa hiili- ja vesijalanjäljestämme syntyy siellä missä tuotteemme valmistetaan. Kun vääjäämättä käytämme esimerkiksi elintarvikkeita, vaatteita, rakennustarvikkeita ja elektroniikkaa, jotka on valmistettu muualla maailmassa, on kaupungin merkittävänä hankkijana edellytettävä, että tuotantoketjut ovat kunnossa eivätkä vahingoita ympäristöä tai ihmisiä.

Olennaista on, että tieto periaatteistamme ja ilmaston kannalta suotuisista vaihtoehdoista kulkee läpi koko organisaation siten, että jokainen hankintoja hoitava - niin tarjouspyynnön muotoilija kuin kokouskahvituksen tilaaja - osaa huomioida ilmaston ja ympäristön toiminnassaan. Tässä meillä on vielä parantamisen varaa. Kaupunki voisi myös edellyttää, että sen myöntämillä avustuksilla hankitaan tietyt ympäristökriteerit täyttäviä tuotteita ja palveluita.

Reiluus ja ympäristöystävällisyys hankintojen kriteereinä auttavat meitä paitsi toteuttamaan ilmastotavoitteemme, myös tukemaan paikallista työllisyyttä. Voimme asettaa perusteiksi tuotteiden ja palveluiden alkuperän tuntemuksen tai kuljetukseen käytettävän ajan - seikkoja, joihin paikalliset toimijamme pystyvät tarjouksillaan vastaamaan. Tulevaisuudessa on todennäköisesti mahdollista asettaa hankintakriteeriksi esimerkiksi tuottamisessa ja kuljettamisessa syntyneet hiilidioksidipäästöt.

Hiilineutraali Joensuu on jo kulman takana!

Minä olen Maria, kansalaisvaikuttaja

Se alkoi jo lapsena. Väitän että perheelläni on ollut vaikutusta siihen, missä jamassa olen nyt. Meillä oltiin myönteisiä säästeliäisyydelle ja luonnon kunnioittamiselle. Valot piti sammuttaa, kun huoneesta lähdettiin, ja uutta tavaraa hankittiin harkiten. Ihmetystä herätti, kun kylässä oli täti, joka pesi hampaat juoksuttaen vettä hanasta koko pesun ajan.

Lapsuuden lähtökohdista huolimatta onnistuin elämään monta vuotta ihan normaalia elämää. Murrosiässä olin kiinnostunut vaatteista ja meikeistä. Lahjoja oli kiva saada ja antaa, ja aina kaupungissa käydessä tuli osteltua monenmoista tavaraa. Luonnollisesti kaikkea ei ostettu tarpeesta, vaan halusta. Mitä halvemmalla, sen parempi.

Lukioiässä kävin kehitysmaakaupassa ja löysin sieltä Vastuullisen kuluttajan oppaan. Jäin nopeasti koukkuun ajatukseen, että voin omalla toiminnallani vaikuttaa epäoikeudenmukaisina pitämiini asioihin. Ajattelin kokeilla vähän ylikansallisten yhtiöiden boikotointia. Minulla ei todellakaan ollut käsitystä, mihin kaikkeen tuo kokeilu johtaisi.

Pikku hiljaa aloin vajota syvemmälle. Vuodet ovat sarja sekavia muistoja kimppakyydeistä, kirpparikierroksista, voittoa tavoittelemattomista yhdistyksistä ja pesupähkinäkokeiluista, kuukupin hankinnasta, adressien allekirjoittelusta, aikapankkitoiminnasta ja ekosähköstä.

Jossain vaiheessa kokeilin ensimmäistä kertaa reilun kaupan tuotteita. Aluksi kyse oli yksittäisistä kerroista, jolloin ostin viehättävän värikkäitä käsitöitä, mutta vähitellen minun oli saatava lisää. Käyttöni laajeni uusiin aineisiin, kuten kahviin ja teehen.

Tarjonnan parannuttua jatkoin hedelmiin, kukkiin, jopa alusvaatteisiin, ja nykyään käytän oikeastaan mitä tahansa reilun kaupan tuotetta, jonka käsiini saan. Monilla ei ehkä ole käsitystä, kuinka naurettavan helppoa käyttäminen on nykyisin. Tavaran saatavuus on parantunut huikeasti 2000-luvun alkuun nähden ja hinnat ovat laskeneet. Opiskelijankin tuloilla on mahdollista käyttää reilun kaupan tuotteita. Ostan satsin vähintään kerran viikossa.

* * *

Tätä nykyä teen maailmanparantamisen eteen melkeinpä mitä tahansa. Olen osallistunut polkupyörämarssiin pehmojääkarhuja sidottuna polkupyöräni ohjaustankoon. Olen lähettänyt postia Legolle, Finlaysonille, Valiolle, Shellin toimitusjohtajalle, kaupunginvaltuutetuille ja kansanedustajille ja pyytänyt milloin historiallisten puutalojen suojelua, milloin arktisesta öljystä luopumista, tai ydinvoiman käytön lopettamista. Olen pitänyt työpajaa elektroniikantuotanon epäkohdista, olen myynyt eettisiä ja ekologisia tuotteita ja järjestänyt Mahdollisuuksien toreja.

En usko, että kenelläkään on käsitystä, kuinka syvällä olen. Työpaikalla lajittelen toistenkin roskia ja irrottelen yksinäisiä latureita seinästä. Olen sotkenut läheisiäni mukaan kuvioihini ostamalla heille aineettomia lahjoja tavaroiden sijaan ja valmistamalla heille vegaanista ruokaa. Mitä he ovatkaan joutuneet kestämään vuokseni! Ymmärrän, että valintani vaikuttavat heihin, mutta en välitä.

Kuluneena talvena liityin mukaan Kepan kansalaisvaikuttajan koulutusohjelmaan. Siellä olen kohdannut kaltaisiani, joiden kanssa pohdimme esimerkiksi, mitä tehdä, kun pelkkä luomun ostaminen tai kansalaisaloitteen allekirjoittaminen ei tunnu enää miltään. On ollut helpottavaa huomata, että en ole yksin. En silti usko, että monikaan meistä pystyy vieroittumaan. Tahto rakentaa oikeudenmukaisempaa maailmaa on se tie, jota kuljemme loppuun saakka.

Järjestämme Helsingissä pikkuparlamentin edessä julkisen Painavaa asiaa -tapahtuman 22.5. klo 9-13. Jos koet olevasi yksi meistä, tule mukaan.

Tämä kirjoitus on julkaistu alun perin Kepa ry:n Globbarit-blogissa 19.5.2015. Kirjoituksen laatiminen kuului kansalaisvaikuttajan koulutusohjelmaan.

Kohti vegaanista tammikuuta

Olen liittynyt mukaan Vegaanihaasteeseen, jossa pyritään noudattamaan vegaanista elämäntapaa tammikuun 2015 ajan. Vegaanisuus tarkoittaa eläinten hyväksikäyttöön perustuvien tuotteiden välttämistä. Keskeinen osuus on ruokavaliolla, johon ei kuulu lihaa, kalaa, munia, maitotuotteita tai hunajaa. Jokainen vegaanihaasteeseen osallistuva saa määritellä kokeilunsa laajuuden. Halutessaan tuotteiden välttämisen voi ulottaa eläinperäisiin tai eläimillä testattuihin tekstiileihin, kenkiin, kosmetiikkaan, pesu- ja puhdistusaineisiin, alkoholijuomiin ja makeisiin.

Huomenna alkavan haasteen kynnyksellä lukaisin kolme vuotta sitten kirjoittamani tekstin "Miksi tammikuuni on lihaton". Pohdinta siitä, kuinka rakastan lihaa ja mitä mahdan syödä lihan sijaan, tuntui kaukaiselta ja huvittavaltakin. Taannoinen kasvisruokakuukausi jäi päälle, ja olen syönyt sen jälkeen lihaa vain vähän. Se ei ole tuntunut lainkaan vaikealta. Toisaalta olen jälleen samojen kysymysten äärellä. Erityisesti yhden: pystynkö todella luopumaan juustosta?

Olen hiljalleen muuttanut ruokavaliotani vegaaniseen suuntaan jättämällä esimerkiksi maitopohjaiset jogurtit ja liivatetta sisältävät karamellit kokonaan pois. Olen myös vähentänyt kananmunien ja maidon käyttöä sellaisenaan. Haasteitani ovat olleet, ja tulevat tammikuun aikana olemaan, yhdistelmätuotteet ja muiden tekemä ruoka ja leivonnaiset. En ole innokas ruoanlaittaja, ja valmisruoissa tai ravintoloissa ei vegaanisia vaihtoehtoja ole juuri tarjolla.

Odotettavissa olevien hankaluuksien vuoksi on ihanaa, että vegaanihaasteessa keskeisessä osassa on vertaistuki. Facebookissa on ryhmä, jossa haasteeseen osallistuvat voivat esittää mitä noloimmilta tuntuvia kysymyksiä ja jakaa vinkkejä. Tammikuun ajan osallistujat saavat päivittäisen sähköpostin, jossa on reseptejä, tietoa ja tarinoita. Tartuin myös mahdollisuuteen saada vegaanitutor, jolta voi pyytää apua vaikkapa kaupassakäyntiin. Kirjoitin jo sähköpostia omalle tutorilleni toivoen tsemppausta vegaanisen ruoan kysymiseen ravintolassa - ja tsemppausta myös sain.

Motivaationi vegaaniuteen on korkea. Kuten kolme vuotta sitten totesin, rakastan tätä palloa. Kulutustottumuksemme vaikuttavat ilman muuta luonnon, muiden ihmisten ja eläinten hyvinvointiin. Olen saanut niin paljon tietoa ruoan ilmastovaikutuksista ja eläinten hyväksikäytöstä, että on mahdotonta olla toimimatta. Lihansyönnin ja eläinrasvojen haitallisia terveysvaikutuksia on tuotu runsaasti esiin valtamedioissakin. Edellämainittujen faktojen valossa tuntuu hassulta, että kaikki eivät haluaisi kokeilla ruokavalionsa muuttamista edes hieman kasvispitoisempaan suuntaan. Tiedän kuitenkin kokemuksesta, että muutos on vaikeaa.

Tsemppiä sinulle, joka otat askelen poispäin vanhoista tottumuksistasi, liittyivätpä ne kasvisruokaan tai eivät!

Vegaanihaasteeseen voi liittyä mukaan kesken tammikuunkin, ja osallistua siihen vaikka yhdellä vegaanisella päivällä viikossa.

Lisälukemista:
Suomen Luonnonsuojeluliiton Ilmasto lautasella -julkaisu
WWF:n Maailma lautasella -ruokaopas

Ja vielä loppukevennys:
Kielletyt kinkut

Maailma muuttuu ostos kerrallaan

Viime viikolla vietettiin valtakunnallista Reilun kaupan viikkoa. Viikon tarkoitus on muistuttaa, miten meistä jokainen voi arkisilla kulutusvalinnoillaan vaikuttaa. Reilun kaupan iskulause on: maailma muuttuu ostos kerrallaan.

Käytämme päivittäin tuotteita, jotka tulevat maailman toiselta puolen. Kehitysmaiden maataloustuotantoon liittyy monenlaisia ongelmia. Reilun kaupan järjestelmä pyrkii osaltaan ratkaisemaan näitä ongelmia ja takaa kuluttajalle, että hänen ostamansa tavarat on tuotettu ihmisten ja ympäristön kannalta kestävästi. Koska järjestelmä kohdistuu kehitysmaatuotteisiin, Reilun kaupan tuotteiden suosiminen ei ole "pois" esimerkiksi suomalaisilta maanviljelijöiltä.

Reilu kauppa ei ole yritys eikä brändi, vaan sertifiointijärjestelmä, kuten luomu tai Avainlippu. Reilusta kaupasta kertovia merkkejä on useita. Niistä tunnetuin - ja tutkitusti kattavin ja puolueettomin - on musta-sini-vihreä Fairtrade Internationalin merkki. Reilun kaupan merkki kertoo, että viljelijälle on maksettu elämiseen riittävä korvaus, joka ei heilahtele maailmanmarkkinahintojen mukaan. Lisäksi tuottajat saavat erityistä Reilun kaupan lisää, jonka he voivat käyttää valitsemallaan tavalla koko yhteisönsä hyvinvointiin. Tuotannossa ei ole käytetty lapsityövoimaa ja ympäristön hyvinvoinnista on huolehdittu. Suuri osa Reilun kaupan tuotteista on luomua. Kriteerien täyttymisestä huolehditaan tarkastuksin.

Kaikkiaan Suomessa myydään 1760 Reilun kaupan tuotetta. Esimerkiksi kahveja ja teelaatuja on kumpaakin lähes 200 erilaista. Monia tuotteita, kuten banaaneja, suklaata ja ruusuja saa jo ostettua yhtä edullisesti kuin ilman sertifiointimerkkiä olevia tuotteita. Vuonna 2013 suomalaiset ostivat Reilun kaupan tuotteita noin 157 miljoonalla eurolla.

Toivoisin, että Puolangallakin Reilun kaupan tuotteiden saatavuus paranisi ja Reilun kaupan edistämistoiminta viriäisi. Valtakunnallisista järjestöistä Reilua kauppaa kannattaa muun muassa Marttaliitto, ja kauppaketjuista erityisesti K-ryhmä on ottanut valikoimiinsa reiluja tuotteita. Suomesta ja maailmalta löytyy Reilun kaupan kuntia, seurakuntia, työpaikkoja, oppilaitoksia ja jopa Reilun kaupan maa - Skotlanti. Olisi hienoa, jos puolankalaisetkin ottaisivat Reilun kaupan omakseen ja edistäisivät omalta osaltaan oikeudenmukaisempaa maailmaa.

Kiitos, kun olet reilu.

Terveisin Reilun kaupan kaupunki Joensuusta
Maria Korkatti

Lähde: Reilu kauppa ry.

****

Julkaistu Puolanka-lehdessä 29.10.2014

Kokemuksia vastamainospajan ohjaamisesta

Kävin huhtikuussa 2014 pitämässä neliosaisen vastamainostyöpajan Joensuun yhteiskoulun lukiossa. Olin kouluvierailulla ensimmäistä kertaa Eettisen kaupan puolesta ry:n (Eetti) vapaaehtoisen roolissa.

Kirjoittelin pajakokemuksistani Eeva Kemppaisen Kuilut umpeen -blogiin. Käy kurkkaamassa koko päivitys, sieltä löytyy myös kuvia opiskelijoiden toteuttamista vastamainoksista! Eevan blogissa on hurjan paljon hyvää asiaa globaaleista kehityskysymyksistä, globaalikasvatuksesta ja taiteen käytöstä vaikuttamistyössä.

http://kuilutumpeen.fi/vierasblogi-maria-joensuussa/

p.s. Kestävää kehitystä ja eettistä kauppaa käsitteleviä vierailuja (kouluille, seurakuntiin, mihin vain) voi pyytää esimerkiksi Eetin keskustoimistolta Helsingistä tai Eetin paikallisryhmiltä ympäri Suomen.

Hei, Shellin uusi toimitusjohtaja / Hi you, the new Shell CEO

Greenpeacen aktivistien vangitsemisen ja vapauttamisen ansiosta maailman katseet ovat entistä suuremmassa määrin kääntyneet maapallon arktisille alueille.

Venäläinen energiayhtiö Gazprom ja Shell suunnittelevat edelleen yhteistyötä - öljynporausta herkillä arktisilla alueilla.

Tammikuussa Shellin uutena toimitusjohtajana aloittaa Ben Van Beurden. Hänelle on nyt mahdollista lähettää vetoomus, jotta Shell purkaisi yhteistyösopimuksen Gazpromin kanssa ja lopettaisi koko arktisen öljynporauksen ohjelmansa. Shellillä on jo epäilyksensä arktisen porauksen kannattavuudesta.

Valmiin vetoomuksen voit lähettää sivulta http://www.greenpeace.org/finland/fi/kampanjat/ilmastonmuutos/Arktis/Erota-kaksi-ahnetta-Shell--Gazprom/?utm_source=SilverpopMailing&utm_medium=email&utm_campaign=FI%20Arctic%2030%20going%20home%20(1)&utm_content=&spMailingID=44705048&spUserID=Mzk4NTE4MjUzMjIS1&spJobID=223818698&spReportId=MjIzODE4Njk4S0

Samalla sivulla voit myös muuttaa viestiä ja lähettää sen van Beurdenille. Epäillä tietysti voi, lukeeko vetoomusviestejä kukaan, mutta jo kommenttien lukumäärä ja ylipäätään kansalaisaktiivisuuden volyymi vaikuttaa kyllä päätöksiin! Tällaisen viestin minä lähetin:

Make a Memorable Thing

"Dear Mr. Van Beurden,

Welcome to your new job.

The eyes of the world are, perhaps more than ever, in the Arctic. 

Arctic drilling is a risk and probably Shell has already noticed that in a hard way. The damage the drilling makes is economic, social and cultural not to mention the unique Arctic nature is harmed by drilling.

You have the chance to do something memorable, by ending the deal with Gazprom and stopping the Arctic drilling program. With the Shell board members and experts you are surely able to come up with a more sustainable plan for the future of Shell and the whole world."

* * *

Same in English:

Thanks to the arresting and releasing of the Greenpeace activists the eyes of the world are, more than before, turned to the Arctic areas of the world.

The Russian energy company Gazprom and Shell are still planning to co-operate - to drill in the Arctic.

In January Ben van Beurden will start his job as a new Shell CEO. Now it is possible to send him a petition in order to Shell cancel the contract with Gazprom and end the Arctic drilling program as a whole. Shell already has some doubts abouts the profitability of drilling in the Arctic.

You can send the pre-written petition from the page http://www.greenpeace.org/finland/fi/kampanjat/ilmastonmuutos/Arktis/Erota-kaksi-ahnetta-Shell--Gazprom/?utm_source=SilverpopMailing&utm_medium=email&utm_campaign=FI%20Arctic%2030%20going%20home%20(1)&utm_content=&spMailingID=44705048&spUserID=Mzk4NTE4MjUzMjIS1&spJobID=223818698&spReportId=MjIzODE4Njk4S0

On the same page you can edit the petition message and send it to van Beurden. Of course you can doubt whether anyone reads the petition texts but already the number of the comments and the volume of civic activity does affect decisions! Here is the message I sent:

Make a Memorable Thing

"Dear Mr. Van Beurden,

Welcome to your new job.

The eyes of the world are, perhaps more than ever, in the Arctic. 

Arctic drilling is a risk and probably Shell has already noticed that in a hard way. The damage the drilling makes is economic, social and cultural not to mention the unique Arctic nature is harmed by drilling.

You have the chance to do something memorable, by ending the deal with Gazprom and stopping the Arctic drilling program. With the Shell board members and experts you are surely able to come up with a more sustainable plan for the future of Shell and the whole world."

Miksi tammikuuni on lihaton?

Viime viikkoina mielessäni ovat pyörineet paljon teatterintekijä Juha Hurmeen sanat, joiden mukaan rakkaus tekee kipeää, sillä rakastaessaan joutuu joskus tekemään vaikeilta tuntuvia asioita. Olen pohtinut rakkautta ja sen työläyden aiheuttamaa kipua eri asioihin liittyen - yhtenä niistä ruokailutottumukset. Hieman ennen joulua mielessäni kypsyi ajatus liittyä Facebookissakin näkyvillä olevaan Lihaton tammikuu -tapahtumaan. Tammikuun ensimmäisestä päivästä alkaen olen siis noudattanut kasvisruokavalioa (paitsi kalaa syön).

Kasvissyöjäksi ryhtyminen on ollut mieleni sopukoissa jo pitkään, ainakin kymmenen vuotta, luulisin. Ajatus lihan välttämisestä on kuitenkin tuntunut hankalalta. Mietityttänyt on, mitä mahaan laitettavaa jää, jos lihatuotteet karsitaan. Monet liha- ja makkararuoat maistuvat mielestäni taivaallisen hyviltä, joten ajatus niistä luopumisesta on tuntunut liian suurelta uhraukselta. Olen ajatellut myös, miten pelkästä kasvisruoasta saa koottua tasapainoisen ruokavalion. Viimeisimmän ajatuksen tiedän aivan jonninjoutavaksi, sillä enhän sekaruokaa syödessänikään juuri ravintoarvoja laskeskele. Monenlaisia mielensisäisiä esteitä kasvissyöjäksi ryhtymiselle on kuitenkin ollut.

Toisaalta myös kannustimia kasvissyönnille on kertynyt. En muista, miksi olen harkinnut kasvissyöjäksi siirtymistä silloin reilu kymmenen vuotta sitten, teini-iässä. Ehkä se olisi ollut sopivan erilaista ja siksi siistiä... Tai ehkä tuotantoeläinten kohtelu tuntui pahalta jo silloin. Sen kuitenkin tiedän, että viime vuosina ympäristön- ja ilmastonsuojeluasiat ovat tulleet minulle entistä tärkeämmiksi. Olen käsittänyt, että kasvikset kuormittavat ilmastoa vähemmän kuin liha ja siksi kasvisruoka on ilmaston kannalta hyvä valinta. Tämän vuoksi olen jo muutaman vuoden ajan suosinut kasvisruokia esimerkiksi oppilaitosravintoloissa. Tuntuu kätevältä valita kasvisvaihtoehto, kun joku on väsännyt sen valmiiksi ja kun tietää, että itse vastaavaa ruokaa tuskin osaisi tehdä tai sellaista ei vain tulisi tehtyä. Eli vaikka olen syönyt ravintoloissa myös liharuokia - puhumattakaan siitä, että omasta jääkaapista on tavallisesti löytynyt jauhelihaa, kanaa tai makkaraa - valmiina tarjottu lämmin kasvisruoka on kannustanut minua kasvispainotteisempaan ruokavalioon.

Nyt joulun alla sitten mietin tekojani, joita kuvittelen tekeväni ympäristön suojelemiseksi. Minusta tuntui, että haluan tehdä jotakin enemmän ympäristön eteen. Facebookissa olin nähnyt Lihaton tammikuu -tapahtuman, ja pohtinut siihen liittymistä. Tapahtuman seinällä joku kirjoitti ihanasti motiivistaan osallistua kasvisruokakuukauteen: "Koska rakastan tätä palloa." Jälleen mieleeni palasivat Juha Hurmeen sanat rakastamisesta. Ajattelin, että minäkin rakastan tätä palloa ja tulin siihen tulokseen, että ehkä minun täytyy rakkautta toteuttaakseni tehdä jotakin, mikä tuntuu hieman vaikealta, mutta oikealta. Kasvisruokakuukausi tuntui tässä valossa sopivalta haasteelta.

Tavara-ahdistus

Tavarat ahdistavat minua koko ajan enemmän. Kotonani on yksinkertaisesti liikaa esineitä. Minun ja avopuolisoni  67 neliön asunto ei ole tupaten täynnä, mutta silti silmiini osuu jatkuvasti asioita, joita voisi olla vähemmän. Takkeja, kenkäpareja, juomalaseja, pöytäliinoja, jääkaappimagneetteja. Toiset esineet ahdistavat vähemmän kuin toiset. Täyden kirjahyllyni teokset eivät juuri häiritse, puolisoni cd-kokoelma ei vaivaa lainkaan.

Tavaroista eroon pääseminen on helpommin sanottu kuin tehty. Aika ajoin päätän, että nyt inventoin vaikkapa astiakaappini tai sen ahdistavan laatikon vessan kaapissa. Lajittelun tuloksena ei yleensä juurikaan löydy kierrätykseen tai roskiin joutavia esineitä. Vaikka tiedän, että vähemmälläkin tulisin toimeen, ymmärrän, että on kätevää omistaa yli kaksi juomalasia ja lautasta. Kaikille esineille ei ole käyttöä juuri tässä elämäntilanteessa. Omistan esimerkiksi lihalämpömittarin, jota en ole koskaan käyttänyt. Mielestäni siitä ei kuitenkaan ole järkevää luopua nyt, koska todennäköisesti joku päivä ostan vielä kinkun ja tarvitsen mittaria. Voi olla, että en silti ole järkevä, olen vain jalostanut klassisen "tätähän voi joskus vielä tarvita" -ajattelun uuteen muotoon.

Kun asuin Etelä-Afrikassa kolme kuukautta, minulla oli mukanani omaisuutta yhden matkalaukullisen ja yhden repullisen verran. Olo oli kevyt, ei lainkaan samanlainen kuin kotona tavaran keskellä. Käytin ja pesin samoja vaatteita moneen otteeseen eikä ongelmia sen suhteen, mitä laittaa päällensä, pahemmin ollut. Muutamia vaatekappaleita en käyttänyt koko matkan aikana. En kaivannut cd-levyjäni - kaikki musiikkini oli tietokoneella mukanani. En kaivannut kirjojani enkä edes rakkaita pehmolelujani, jotka Sininallea lukuunottamatta olivat Suomessa. Toisin kuin kotona, en tuntenut ahdistusta siitä, että pitäisi olla järjestelemässä tavaroitani kirpparilaatikoihin. Kun palasin Suomeen ja kotiin, tavara-ahdistus iski jälleen. Huomasin todella olevani onnellisempi vähemmän tavaran ympäröimänä.

Elämäni projektina on siis vähentää tavaroita ympärilläni. Yhtäältä se tarkoittaa liiasta ja turhasta omaisuudesta luopumista. Se ei kuitenkaan riitä, ellei tavaravirta ovesta sisälle kotiini heikkene. Olen todella kiitollinen avopuolisolleni, joka on opettanut minua harkitsemaan huolellisesti jokaista ostostani. "Tarvitko sitä oikeasti? Pärjäätkö ilman?" hän kysyy, nykyään jo pääni sisällä ollessani yksin kaupassa. Useimmiten totuudenmukainen vastaus on: "En tarvitse. Pärjään ilman."