Muutosehdotus hyvinvointialueen avustusohjeisiin

Julkaistu Sanomalehti Karjalaisen verkkosivustolla mielipidekirjoitusosiossa 11.10.2023

Laki sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä velvoittaa hyvinvointialueita edistämään asukkaiden hyvinvointia ja terveyttä yhteistyössä alueen julkisten toimijoiden, yritysten ja yleishyödyllisten yhteisöjen kanssa. Hyvinvointialueiden tulee erityisesti edesauttaa “hyvinvoinnin ja terveyden edistämistyötä tekevien järjestöjen toimintaedellytyksiä ja vaikutusmahdollisuuksia hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä”. Yhteistyö ja järjestöjen tukeminen ovatkin erinomaisen tärkeitä asioita.

Yhdeksi käytännön työkaluksi monet hyvinvointialueet, kuten Siun Sote, ovat ottaneet järjestöavustusten jakamisen. Siun Sote jakoi ensimmäiset avustuksensa alkuvuodesta, ja 12.10. hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen lautakunta päivittää avustusehdot seuraavaa hakukierrosta varten. Olen tutustunut sekä voimassa oleviin ehtoihin että uuteen luonnokseen.

Avustusohje jättää hakukelpoisuuden ulkopuolelle monia potentiaalisia toimijoita. Erityisesti kulttuurihyvinvointityötä, joka on yksi avustettavista sisällöistä, toteuttavat muun muassa osuuskunnat ja yksittäiset ammatinharjoittajat, jotka kuitenkaan eivät ole oikeutettuja hyvinvointialueen avustuksiin.

Laki ei velvoita järjestö- tai muiden avustusten jakoon, jolloin nähdäkseni on hyvinvointialueen päätäntävallassa, millä perustein se avustuksia myöntää. Tärkeintä tulisi mielestäni olla laadukkaiden, hyvinvointia edistävien sisältöjen tarjoaminen asukkaille, ei sisällöntuottajan organisaatiomuoto. Esimerkiksi Joensuun kaupunki rinnastaa avustuksissaan järjestöt ja voittoa tavoittelemattomat osuuskunnat toisiinsa, ja tällä muotoilulla huomioidaan se, ettei avustuksilla tueta liikevoiton tekemistä.

Pohjois-Karjalan olisi mahdollista näyttää tulkinnallaan esimerkkiä muulle maalle, sillä tietääkseni myös muilla hyvinvointialueilla ainoastaan järjestöt ja säätiöt on kelpuutettu avustusten hakijoiksi.

Vetoan hyvinvointialueiden avustusohjeista vastaaviin valmistelijoihin ja päättäjiin, että ohjeita sekä tarvittaessa hallintosääntöä päivitettäisiin vastaamaan paremmin toimintaympäristön todellista tilannetta. Annan mielelläni palveluntuottajan näkökulmaa prosessiin.

Maria Korkatti

toimitusjohtaja, kulttuurihyvinvointilähetti 

OSK Pohjois-Karjalan kansanteatteri

Mielipide Sokeainkoulun ympäristön kaavasuunnitelmasta (valmisteluvaihe)

Tänään 6.9.2021 jätin Kuopion kaupungin kaavoitustoimelle mielipiteen Sokeainkoulun alueen kaavasuunnitelmasta. Samalla jätin jälkikirjoituksissa palautetta kaavoitukselle yleisesti; jätän nämä palautteet mukaan tähän blogijulkaisuun.

***

Muutin Kuopioon noin puolitoista vuotta sitten ja asetuin Linnanpellolle. Jo ennen kaupunkiin muuttoani olin ihastunut miljööhön, jossa on rakennushistoriallista monikerroksisuutta 1800-luvulta 2010-luvulle. Nyt minua pitävät alueella paitsi rakennettu ja luonnonympäristö sekä hyvät kulkuyhteydet, myös alueen asukkaat ja yhdessä tekeminen. Linnanpeltolaiset ovat mielestäni poikkeuksellisen kiintyneitä asuinympäristöönsä ja toimivat aktiivisesti sen puolesta, että alue pysyy viihtyisänä ja yhteisöllisenä, ja luontoa halutaan suojella.  "Hyvän elämän pääkaupunki" -visio toteutuu jo Linnanpellolla. 

Olen oppinut, että erityisesti Sokeainkoulun ja Vuorelankadun alue ovat niitä paikkoja, joissa yhdessä tekeminen pääsee toteutumaan tässä kaupunginosassa. Siksikään ei ole merkityksetöntä, mitä nyt kaavoitettavalle alueelle tapahtuu ja kenen käytössä se tulee jatkossa olemaan. Jotta yhteisöllisyyttä ja vaikkapa kierrätys- ja lainauskulttuuria asukkaiden kesken voidaan vaalia, sille tarvitaan fyysisiä, yhteen kokoavia paikkoja. Linnanpellolla järjestetyt tapahtumat, kuten kirpputori- ja pop up -ravintolapäivät eivät ulotu ainoastaan alueella asuviin, vaan niissä käy myös muualla asuvia. Samoin Linnanpellon maisemat, niin rakennetut kadut kuin metsäpolut, tuovat alueelle lenkkeilijöitä toisista kaupunginosista.

Lisärakentaminen on mielestäni kannatettava asia, mutta kaava-aineistossa esitetyt rakennusmäärät tuntuvat suurilta, ja havainnekuvien perusteella konkreettiset suunnitelmat vaikuttavat massiivisilta välittömään lähiympäristöönsä nähden. Voisivatko vaihtoehtona olla luhtitaloihin ja pienrivitaloihin perustuvat suunnitelmat? Linnanpellon alueella on kaikki edellytykset olla jatkossakin vetovoimainen, monen ikäisten ja sosio-ekonomisesti erilaisissa elämäntilanteissa olevien asuinalue. Ehkä tästä voisi visioida vieläkin vahvemmin kevyen ja julkisen liikenteen varaan rakentuvan, yhteisöllisen toiminnan sekä kierrätyksen, lainaamisen ja vaihdannan helposti mahdollistavan, kaupunkiviljelymahdollisuuksia tarjoavan kaupunginosan, ja ottaa nämä kaikki huomioon kaavasuunnittelussa. Asuntorakentamisessa pidän tärkeänä kohtuuhintaisten asuntojen saatavuuden alueella jatkossakin. 

Lisäksi projektisuunnitelmaan on mielestäni välttämättä lisättävä rakennuskustannuksista taiteeseen varattava prosentti, ja teosten hankintaa varten on järjestettävä suunnittelu- tai tarjouskilpailu, joka huomioi paitsi kuvataiteen, myös esittävän taiteen ja tapahtumatuotannon.

Kuopiossa 6.9.2021

Maria Korkatti

p.s. Lisäksi haluaisin jättää kaavoitustoimelle ja Kuopion kaupungin verkkosivuille yleisen palautteen siitä, että tiettyyn kaavoitusprojektiin liittyvää tietoa on erittäin vaikea löytää. Koetin esimerkiksi löytää tähän nimenomaiseen Sokeainkoulun projektiin liittyen, milloin ja mihin osoitteeseen tämä mielipide on viimeistään jätettävä. Kokeilin kaupungin omien sivujen hakutoimintoa, Ecosia-hakukonetta, kävin kahdella eri kaava-aineistosivulla (https://kartta.kuopio.fi/Applications/sukka/dist/#/print-plan/https:%252F%252Fkartta.kuopio.fi%252F/sukka_asemakaava_user/17 ja http://publish.kuopio.fi/cgi/DREQUEST.PHP?page=meetingitem&id=2021763864-6) sekä uutisissa, joissa ilmoitettiin tähän kaavaan liittyvistä yleisötilaisuuksista ja kaavoituskävelyistä. Mistään näistä en löytänyt tietoa määräpäivästä ja sähköpostiosoitteesta, johon mielipiteet lähetetään, mutta aktiivinen Linnanpellon Facebook-yhteisö auttoi asiassa.

p.p.s. Suuri kiitos kaavoituskävely-konseptista, toivottavasti kävelyitä järjestetään jatkossakin. Hajauttaminen pienempiin ryhmiin Sokeainkoulun kaavoituskävelyssä toimi hyvin, verrattuna isoon ryhmään Vanhan aseman alueen kävelyssä. Äänentoisto ja sen osaava käyttö kävelyillä on ehdoton.

Mielipide Torikatu 26:n asemakaavaluonnoksesta

Tänään 9.6. jätin Joensuun kaupungin kaavoitustoimelle muistutuksen Torikatu 26:n asemakaavaluonnosta koskien. Luonnos koskee ns. Wanhan Jokelan/Kino-Karjalan ja Inarin talon tonttia. Kaavaluonnoksessa esitetään kaksi vaihtoehtoa, joista toisessa Jokelan ja Inarin rakennukset suojeltaisiin eikä tontille olisi mahdollista tehdä uusia rakennuksia. Toisessa vaihtoehdossa Inarin rakennus suojeltaisiin, Jokelan rakennus purettaisiin ja tontille kaavoitettaisiin runsaasti uudisrakennusoikeutta. Teksti pohjautuu 16.4.2018 kaupungille samasta aiheesta jättämääni mielipiteeseen.

***

Mielipide Torikatu 26:n asemakaavaluonnoksesta
9.6.2019

Mielipiteenäni esitän, että Torikatu 26.ssa sijaitsevat ns. Inarin talo ja Wanhan Jokelan/Kino-Karjalan rakennus tulee suojella asemakaavassa.

Aluetta koskevassa kulttuuri- ja rakennushistoriallisessa selvityksessä (Piiparinen, 2011) kiinteistön molemmat rakennukset, sekä Inarin talo että Wanhan Jokelan/Kino-Karjalan talo, on osoitettu maakunnallisesti arvokkaiksi kohteiksi. Joensuun seudun yleiskaavassa 2020 tontin molemmat rakennukset on osoitettu vähintään seudullisesti merkittäviksi rakennuskulttuurikohteiksi. Näin ollen rakennuksilla voidaan mielestäni katsoa olevan asiantuntijaselvityksiin perustuva oikeutus ja tarve suojelulle. On ilahduttavaa, että Inarin talon suojelua esitetään kaavaluonnoksessa, kaikissa sen sisältämissä tontinkäyttövaihtoehdoissa. Kulttuurihistoriallisten, kaupunkikuvallisten ja kaupungin liike-elämän historiaan liittyvien arvojen vaaliminen jää kuitenkin vaillinaiseksi, ellei myös Wanhan Jokelan/Kino-Karjalan rakennusta suojella.

Wanhan Jokelan/Kino-Karjalan rakennuksen kaupunkilaisilta ja myös muunpaikkakuntalaisilta saaman huomion mittavuus ja päämäärätietoinen toiminta rakennuksen säilyttämiseksi jo osayleiskaavoitusprosessin aikana osoittavat, että tontin rakennusten säästämiseksi ja ylläpitämiseksi on laaja ihmisten halu ja tuki. Pitkään jatkunut ratkaisematon tilanne ei ole vähentänyt tahtoa nähdä niin Wanha Jokela/Kino-Karjala kuin Inarin talo myös tulevaisuudessa osana Joensuun katukuvaa.

Wanhan Jokelan/Kino-Karjalan rakennus on yksi Joensuun ”käyntikorteista”, kohde, joka tunnetaan ympäri Suomen. Niinpä tontin kaavoitus ja rakennusten suojelu ovat vahvasti Joensuun imagoon kytkeytyviä kysymyksiä. Erityisesti Wanhan Jokelan/Kino-Karjalan rakennuksen kohtalo määrittelee Joensuun (ja kaupunkia edustavien viranhaltijoiden ja luottamushenkilöiden) mainetta kulttuurin säilyttäjänä tai turmelijana. Tästä syystä Joensuun kaupungin kaavoitustoimen sekä luottamushenkilöiden tulee kaavaprosessin tulevissa vaiheissa huomioida luonnosvaihetta vahvemmin myös päätöksen vaikutus kaupungin imagoon ja kaupungin tehtävä kulttuuriperinnön säilyttäjänä. Kaupungin roolin ei pidä ulottua pelkästään yksityisten rakennusten tai tonttien omistajien intressien palvelemiseen.

Asemakaavalla ei voida edellyttää suojeltavienkaan rakennusten yksinomaista käyttötarkoitusta. Kuitenkin rakennusten suojeleminen ja määritteleminen asuin-, liike- ja toimistorakennuksiksi mahdollistaa sen, että niin asukkaat kuin matkailijat voivat nauttia näistä kulttuurihistoriallisesti arvokkaista rakennuksista osana Joensuun katukuvaa. Säilyttämällä rakennukset voidaan osaltaan suojella myös aineetonta kulttuuriperintöä, vaikka esimerkiksi hotelli-, ravintola- tai elokuvateatteritoiminta eivät palaisikaan rakennuksiin. Entisöinnillä tulee silti tähdätä siihen, että ravintola- ja taidetoiminta voisivat jatkua tiloissa.

Lisäksi haluan tuoda ilmi kaavaluonnoksen pohjana käytettyjen materiaalien riittämättömyyden ja yksipuolisuuden. Ennen asian etenemistä kunnalliseen päätöksentekoon Wanhan Jokelan/Kino-Karjalan korjaamisesta tulee hankkia perinnekorjaamisen näkökulmaan ja menetelmiin perustuva rakennustapaselostus sekä tähän pohjautuva uusi kustannus- ja kannattavuusarvio. Turvautuminen yksinomaan rakennuksen omistajan teetättämiin selvityksiin ei välitä kuvaa avoimesta ja puolueettomasta kaavoitusprosessissa tilanteessa, jossa omistajan kielteinen kanta suojeluun on julkisessa tiedossa.


Terveisin
Maria Korkatti

Joensuun Reiluus rapistuu

Tämä mielipidekirjoitukseni julkaistiin Sanomalehti Karjalaisessa 26.10.2018, parahiksi Reilun kaupan viikon aikana.

*

Joensuun Reiluus rapistuu

Joensuu sai Reilun kaupan kaupungin arvonimen vuonna 2009, neljäntenä kaupunkina Suomessa. Olen ylpeydellä asunut paikkakunnalla, joka on tehnyt valinnan edistää omilla hankinnoillaan ja tiedotustoiminnallaan oikeudenmukaisempaa ja ympäristön kannalta kestävämpää maailmaa.

Arvonimen saamisen jälkeen Reilun kaupan kaupunki -toiminta oli näkyvillä varsin hyvin. Reilu kauppa -sertifioituja tuotteita oli käytössä kaupungin kokoustarjoiluissa ja esimerkiksi Reilun kaupan viikon aikana koulujen ruokailuissa.

Aloitettuani kunnallisissa luottamustehtävissä syksyllä 2017 olen huomannut, että Reiluus on kaupungin toiminnassa hiipunut lähes olemattomiin. Selviteltyäni asiaa olen kuullut, että kaikin paikoin organisaatiossa ei ole edes tietoa siitä, että vaikkapa kokous- tai juhlakahvitusten toimittajilta pitäisi edellyttää Reilun kaupan tuotteiden käyttöä.

Reilun kaupan kaupungin arvonimen ehtoihin kuuluu muun muassa, että kaupungin tulee lisätä Reilun kaupan tuotteiden käyttöä vuosittain, tiedottaa asukkaita ja paikallisia yhteisöjä Reilusta kaupasta ja osallistua kaksi kertaa vuodessa järjestettävään valtakunnalliseen Reilun kaupan viikkoon. Kriteereihin kuuluu myös, että kaupungissa toimii Reilun kaupan kannatustyöryhmä, joka koostuu kaupungin, seurakunnan, yhdistysten ja yritysten edustajista. Kannatustyöryhmä valvoo ja raportoi vuosittain Reilun kaupan kaupungin toiminnasta. Joensuussa ryhmä ei ole kokoontunut pitkään aikaan. Parhaillaan vietettävää Reilun kaupan viikkoa en ole nähnyt esillä missään kaupungin viestinnässä.

Peräänkuulutan Joensuun kaupungilta ryhdistäytymistä asiassa. Reilun kaupan kaupunkina olemisesta ei missään tapauksessa kannata luopua, vaan ryhtyä toimimaan arvonimen mukaisesti. Onhan Joensuu strategiassaankin luvannut toteuttaa sosiaaliset ja ympäristökriteerit huomioivaa reilua hankintapolitiikkaa.

Maria Korkatti
varavaltuutettu
pitkäaikainen Reilun kaupan vapaaehtoinen

Aloite: Suomen Opiskelija-Allianssi OSKU ry Reiluksi

Opiskelen parhaillani yrittäjän ammattitutkintoa ja kuulun opiskelijoiden etujärjestö Suomen Opiskelija-Allianssi OSKU ry:een. Jäsenille avautui mahdollisuus tehdä aloitteita liittokokoukselle, joka linjaa järjestön toimintaa. Pitkän linjan Reilun kaupan ja eettisen kuluttamisen aktiivina päätin siis pyrkiä OSKUn reiluttamiseen! Liittokokous pidetään marraskuun puolivälissä, joten tuloksia pitää odottaa vielä kuukausi.

Hyvää Reilun kaupan viikkoa (22. - 28.10.) kaikille!


*****


Aloite Suomen Opiskelija-Allianssi OSKU ry:n liittokokoukselle

Suomen Opiskelija-Allianssi OSKU ry Reiluksi

Reilun kaupan visiona on maailma, jossa kehittyvien maiden viljelijöillä ja työntekijöillä on turvattu toimeentulo, mahdollisuus kehittyä ja päättää itse omasta tulevaisuudestaan. Esitän, että Suomen Opiskelija-Allianssi OSKU ry liittyy mukaan edistämään oikeudenmukaisempaa maailmankauppaa ja vähentämään köyhyyttä tekemällä periaatepäätöksen Reilun kaupan tuotteiden käytöstä yhdistyksen toiminnassa ja hakemalla Reilu kauppa ry:n järjestöjäsenyyttä.

Reilu kauppa on kehittyvissä maissa viljeltävien ja valmistettavien tuotteiden sertifiointijärjestelmä, jonka ansiosta viljelijöillä ja työntekijöillä on mahdollisuus tulla toimeen omalla työllään ja kehittää yhteisöjään. Lapsityövoiman hyväksikäyttö ja pakkotyö ovat Reilussa kaupassa kiellettyjä. Viljelylle asetetaan tiukat ympäristökriteerit. Riippumattomat osapuolet valvovat tuotantoa ja Reilun kaupan kriteerien täyttymistä.

Reilu kauppa ry on yhdistys, joka viestii Reilun kaupan merkkijärjestelmästä, valvoo merkin käyttöä Suomessa ja Baltiassa sekä tukee Reilun kaupan kaupunkeja, seurakuntia ja järjestöjä. Yhdistyksellä on 33 jäsenjärjestöä, joiden joukossa on useita opiskelija- ja nuorisojärjestöjä, kuten Suomen Ylioppilaskuntien Liitto ry, Demarinuoret ja Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liitto ViNO. Jäsenjärjestöt pääsevät osallistumaan Reilu kauppa ry:n strategian ja tulevaisuuden suunnitteluun ja ovat etusijalla yhteistyöhankkeiden suunnittelussa.

Arkitoiminnassa Reilun kaupan edistäminen tarkoittaa esimerkiksi kokoustarjoilujen "reiluttamista" eli Reilu kauppa -sertifioitujen kahvin, teen, sokerin, hedelmien ja muiden tuotteiden käyttämistä. Myös vaikkapa tekstiileistä, kukista ja urheilupalloista on saatavilla Reilun kaupan vaihtoehtoja. Jäsenjärjestö viestii Reilusta kaupasta ja osallistuu valtakunnallisiin ja kansainvälisiin kampanjoihin itselleen sopivilla tavoilla, joihin saa tukea ja materiaaleja Reilu kauppa ry:ltä.

Reilun kaupan tuotteiden käyttäminen ja Reilu kauppa ry:n järjestöjäsenyys ovat helppoja ja konkreettisia tapoja toteuttaa yhteiskunta- ja ympäristövastuuta ja viestiä niistä muille. Pyydän liittokokoukselta, että se käsittelee esitykseni kahtena erillisenä asiana niin, että vaikka esitys järjestöjäsenyydestä hylättäisiin, OSKU ry voi silti tehdä päätöksen Reilun kaupan tuotteiden käytöstä toiminnassaan ja tilaisuuksissaan.

Joensuussa 16.10.2018
Maria Korkatti
Suomen Opiskelija-Allianssi OSKU ry:n jäsen

Vision about culture life in Joensuu in 2028

Vision presented in ‘What should culture life in Joensuu look like’ event 2.10.2018. The event was organized by Joensuu Left Alliance council group.


As someone who has lived for 10 years in Joensuu and in North Karelia, I have a vision for the next 10 years.

In 2028 the culture town reputation of Joensuu doesn’t any longer base on a couple of big events or some bands that were founded dozens of years ago, but to that art makers have good opportunities to work in Joensuu and to that art and culture belong to every citizen. For these reasons interesting things happen constantly in Joensuu and the rest of Finland and the world cannot leave it unnoticed!

Joensuu hasn’t made the mistake to think that art and culture are only for those who can afford it, those who are highly educated, those who are able and speak Finnish. In Joensuu art is for everyone. In 2028 the regional plan for cultural well-being has been executed for years already and according to that every citizen has a right to participate in art and culture activities for 120 minutes a week (in 2018 the most ambitious regional plan for cultural well-being was made in region Pirkanmaa and they reached only for 100 minutes at that time). In 2028 Joensuu the accessibility of culture has really been worked for and for example Kaikukortti card, Kulttuurikaveri service, audio descriptions and streaming art performances are everyday things for both the citizens and art organizations.

New audiences have been gained with long-term education. Early childhood education and elementary school play an important role in this. Also, it hasn’t been forgotten that a human is a constantly learning and growing creature. As an adult you can learn to be a gallery visitor, when retired you can start a stand-up career, in your new home town you can start playing music that was forbidden in your previous country. In Joensuu you can start an art hobby at any time. Vocational training, university of applied sciences and university respond to the growing need of creative methods in different fields by offering diverse education. The consumption habits alter from material to immaterial, and that is why art institutions as well as art courses and clubs engage participants and people are more willing to pay for art and culture that they were 10 years earlier.

The long-term working possibilities of the art and culture professionals are supported. The income of the professionals still vary from grants to teaching and from companies to the work ordered by town. A significant change in 2028 is, however, that the town and local companies offer more premises with reasonable prices, both to professionals and average citizens for their own initiatives. In 2018 hardly anyone believed that Joensuu could offer enough offices, training rooms, performing halls and spaces for spontaneous activity, but that's what happened anyway! The contracts of art teachers are not terminated during the summer period but the teachers can make their own art in the summer - as well as have a holiday. The town and the companies owned by the town purchase public art regularly, thus improving the coziness and value of different neighborhoods, while offering work opportunities to the artists.

In 2028 art workers and actives cooperate more with each other. The memory of the fact that less than 15 years earlier the idea of a shared performance calendar for local theaters didn't start because of there was a lack of interest among the theater makers themselves, only makes us laugh with confusion.

And we do have reason to celebrate in 2028: not only the city orchestra celebrates at least its 50 years but also NÄYTTÄMÖ space, Rajaton taide festival and Visual Festival each has their 10th birthday!

In 2018 Joensuu was in need of a year-round tourist attraction to balance the individual events. Some suggested that the solution would be for example - a spa. Well, maybe Joensuu has a spa in 2028 but there is also something else. Is it miles-long series of murals? A walking center with colourful rugs all over the streets? A statue garden with light art? Art quarters where you can stop in different boutiques to shop personal dance performances, sound art, poem portraits?

I hope we will let our current artists and artists-to-be, as well as other citizens, present more ideas and make them real.

In Joensuu like this I would still live after 10 years.


Maria Korkatti
Member of culture and leisure time committee of town Joensuu (representing Left Alliance, independent)

Visio joensuulaisesta kulttuurielämästä 2028

Visio esitetty Mihin suuntaan joensuulainen kulttuurielämä kehittyy? -tilaisuudessa 2.10.2018. Tilaisuuden järjesti Joensuun Vasemmiston valtuustoryhmä.


Kymmenen vuotta Joensuussa ja Pohjois-Karjalassa asuneena visioin seuraavalle kymmenelle vuodelle seuraavaa.

Vuonna 2028 Joensuun maine kulttuurikaupunkina ei perustu enää vain muutamiin suuriin tapahtumiin, tai kymmeniä vuosia aikaisemmin perustettuihin yhtyeisiin, vaan siihen, että taiteen tekijöillä on Joensuussa hyvät mahdollisuudet harjoittaa ammattejaan ja siihen, että taide ja kulttuuri ovat kaikkien kuntalaisten juttuja. Näistä syistä Joensuussa tapahtuu jatkuvasti kiinnostavia asioita, joita muualla Suomessa ja maailmalla ei voida olla huomaamatta!

Joensuussa ei ole erehdytty ajattelemaan, että taide ja kulttuuri olisivat vain maksukykyisten, korkeasti koulutettujen, vammattomien, suomenkielisten oikeuksia. Joensuussa taide kuuluu kaikille. Vuonna 2028 alueellinen kulttuurihyvinvointisuunnitelma on ollut käytössä jo vuosia, ja jokaisella kuntalaisella on sen mukaisesti oikeus osallistua taide- ja kulttuuritoimintaan satakaksikymmentä minuuttia viikossa (vuonna 2018 kunnianhimoisinta kulttuurihyvinvointisuunnitelmaa ylläpiti Pirkanmaa, ja heillä tavoiteltiin silloin 100 minuuttia viikossa). Vuoden 2028 Joensuussa kulttuurin saavutettavuuteen ja esteettömyyteen on satsattu ja esimerkiksi Kaikukortti, Kulttuurikaveri, kuvailutulkkaus ja striimatut esitykset ovat ihan perusjuttuja niin kaupunkilaisille kuin taidetta tekeville organisaatoille.

Uusia yleisöjä on saatu pitkäjänteisellä kasvatustyöllä. Varhaiskasvatuksen ja peruskoulun aikaisella taidekasvatuksella ja oppiainerajat ylittävällä kasvatuksella on tärkeä roolinsa. Lisäksi on muistettu ihminen jatkuvasti kasvavana ja oppivana olentona. Aikuisenakin voi oppia galleriakävijäksi, eläkkeellä ryhtyä stand-up-koomikoksi, uudessa kotikaupungissa alkaa soittaa musiikkia, joka aiemmassa kotimaassa oli kielletty. Joensuussa taideharrastuksen, niin tekijänä kuin kokijana, voi aloittaa milloin tahansa. Ammatillinen koulutus, ammattikorkeakoulu ja yliopisto vastaavat eri alojen kasvavaan luovien menetelmien koulutustarpeeseen tarjoamalla monipuolista täydennyskoulutusta, samalla kun jatkavat kulttuurialan tutkintojen järjestämistä. Kulutustottumukset ovat jatkaneet muuttumistaan materiaalin haalinnasta aineettoman arvostukseen, ja niinpä taidekohteissa samoin kuin taideaiheisilla kursseilla ja kerhoissa riittää kävijöitä ja taiteesta ja kulttuurista ollaan valmiimpia maksamaan kuin kymmentä vuotta aikaisemmin.

2010-luvun lopun kärkitapahtuma-ajattelusta on siirrytty tukemaan alueen taide- ja kulttuuriammattilaisten pitkäaikaisia toimintamahdollisuuksia, mikä kyllä poikii niitä erottuvia tapahtumiakin! Ammattilaisten tulot koostuvat edelleen useasta virrasta: apurahoista, opetustyöstä, yrityksiltä, kaupungin monipuolisten pienkilpailutusten tuomina töinä... Merkittävä muutos on tapahtunut kuitenkin siinä, että vuonna 2028 Joensuun kaupunki ja paikalliset yritykset tarjoavat entistä enemmän kohtuuhintaisia tiloja sekä ammattitaiteilijoille että harrastaville ja kokeileville kuntalaisille. Vuonna 2018 tuskin kukaan uskoi, että työhuoneita, treenikämppiä, esityssaleja ja omaehtoisen toiminnan tiloja olisi riittävästi, mutta niin vain kävi! Taideopettajien työsopimuksia ei keskeytetä kesiksi, vaan he voivat ylläpitää ammatillista osaamistaan tekemällä omaa taidettaan kesäkuukausina – ja tietysti pitää lomaa. Kaupunki ja kaupunkikonsernin yhtiöt hankkivat julkista taidetta säännöllisesti ja monipuolisesti esimerkiksi prosenttiperiaatteella parantaen näin eri asuinalueiden viihtyisyyttä ja arvoa, tarjoten samalla töitä taiteilijoille.

Vuonna 2028 taidealojen toimijat tekevät entistä enemmän yhteistyötä keskenään. Ajatus siitä, että vajaata viittätoista vuotta aiemmin aloite paikallisten teattereiden yhteisestä ohjelmistokalenterista tyssäsi tekijöiden itsensä kiinnostuksen puutteeseen, saa enää naurahtamaan hämmentyneesti.

Ja onhan vuonna 2028 monia aiheita juhlaan: paitsi että Joensuun kaupunginorkesteri juhlii ainakin 50 vuottansa, viettävät NÄYTTÄMÖ-tila, Rajaton taide -festivaali ja Visual Festival kukin 10-vuotisjuhliaan!

Vuonna 2018 Joensuuhun peräänkuulutettiin ympärivuotista matkailukohdetta yksittäisten tapahtumien vastapainoksi, ja esitettiin ratkaisuksi esimerkiksi kaupunkikylpylää. Ehkä Joensuussa on kylpylä vuonna 2028, mutta lisäksi on muutakin. Onko se kilometrien mittainen muraalien sarja? Räsymatotettu kävelykeskusta? Veistospuutarha valotaideteoksin? Taidekortteli, jossa voi pysähtyä eri putiikkeihin hankkimaan henkilökohtaisia tanssiesityksiä, ääniteoksia, runomuotokuvia?

Toivottavasti me annamme nykyisten ja tulevien taiteilijoidemme ja muiden kuntalaistemme ideoida lisää ja toteuttaa ne ideat.

Tällaisessa Joensuussa minä vielä kymmenenkin vuoden päästä asuisin.


Maria Korkatti
Joensuun kaupungin sivistys- ja vapaa-aikajaoston jäsen (vas., sit.)

Puheeni Joensuun ilmastoseminaarissa

Joensuun kaupunki hyväksyi tammikuussa uuden ilmasto-ohjelman, joka määrittää kaupungin ilmastotyötä vuoteen 2021 asti. Ilmasto-ohjelmaa esiteltiin kaikille avoimessa seminaarissa keskiviikkona 28.2.2018.

Asiantuntijaluentojen lisäksi jokaisella valtuustoryhmällä oli mahdollisuus käyttää puheenvuoro ja tuoda esiin asioita, joita ryhmä pitää tärkeinä ilmasto-ohjelman tavoitteiden ja hiilineutraalin Joensuun saavuttamiseksi. Valtuustoryhmämme (Joensuun Vasemmisto) puhujaksi lupautuneelle luottamushenkilölle tuli viime hetken este, joten päivän varoitusajalla laadin oman puheeni seminaariin. Valitsin aiheekseni vastuullisten hankintojen merkityksen. Kiitos puheluonnostani kommentoineille ja täsmentäneille valtuustoryhmän kavereille!

Koko seminaari on katsottavissa YouTubessa osoitteessa
https://youtu.be/3EHcrIr9MsM Oma vuoroni alkaa kohdasta 3:38:18. Puheeni löytyy myös alta tekstimuodossa. Pysyin melko hyvin annetussa kahden minuutin aikataulussa - esitykseni kesti noin kaksi minuuttia yksitoista sekuntia!
 

Osallistuin syksyllä kuntien luottamushenkilöille tarkoitettuun webinaariin, jonka järjestivät neljä vastuullisuusmerkkiä - Reilu kauppa, Joutsenmerkki, EU-ympäristömerkki ja Luomu. Keskusteluosiossa mainitsin, että Joensuussa konsernistrategiaan on kirjattu reilun hankintapolitiikan sekä hankintojen sosiaalisten ja ympäristökriteerien huomioiminen. Järjestäjätahot ilahtuivat kirjauksestamme ja totesivat, että Joensuussa onkin jo hyviä esimerkkejä ja malleja vastuullisten hankintojen toteuttamisesta. Tästä kertoo esimerkiksi jo vuodesta 2009 kantamamme Reilun kaupan kaupungin arvonimi.

Hankintakriteerien asettaminen ja noudattaminen on erittäin tärkeää ilmastotavoitteidemme kannalta, sillä suuri osa hiili- ja vesijalanjäljestämme syntyy siellä missä tuotteemme valmistetaan. Kun vääjäämättä käytämme esimerkiksi elintarvikkeita, vaatteita, rakennustarvikkeita ja elektroniikkaa, jotka on valmistettu muualla maailmassa, on kaupungin merkittävänä hankkijana edellytettävä, että tuotantoketjut ovat kunnossa eivätkä vahingoita ympäristöä tai ihmisiä.

Olennaista on, että tieto periaatteistamme ja ilmaston kannalta suotuisista vaihtoehdoista kulkee läpi koko organisaation siten, että jokainen hankintoja hoitava - niin tarjouspyynnön muotoilija kuin kokouskahvituksen tilaaja - osaa huomioida ilmaston ja ympäristön toiminnassaan. Tässä meillä on vielä parantamisen varaa. Kaupunki voisi myös edellyttää, että sen myöntämillä avustuksilla hankitaan tietyt ympäristökriteerit täyttäviä tuotteita ja palveluita.

Reiluus ja ympäristöystävällisyys hankintojen kriteereinä auttavat meitä paitsi toteuttamaan ilmastotavoitteemme, myös tukemaan paikallista työllisyyttä. Voimme asettaa perusteiksi tuotteiden ja palveluiden alkuperän tuntemuksen tai kuljetukseen käytettävän ajan - seikkoja, joihin paikalliset toimijamme pystyvät tarjouksillaan vastaamaan. Tulevaisuudessa on todennäköisesti mahdollista asettaa hankintakriteeriksi esimerkiksi tuottamisessa ja kuljettamisessa syntyneet hiilidioksidipäästöt.

Hiilineutraali Joensuu on jo kulman takana!

Äänestättehän ei aktiivimallille

Tuli yllätyksenä, että eduskunta äänestää niin sanotusta työttömien aktiivimallista alkavalla viikolla, mahdollisesti jo maanantaina 18.12. Törmäsin lauantaina Facebookissa tapahtumaan, jossa pyydettiin ihmisiä kiireen vilkkaa vetoamaan kansanedustajiin, että nämä äänestäisivät aktiivimallia vastaan.

Ensin minun piti saattaa itseni kartalle siitä, mistä aktiivimallissa on kyse. Kävi ilmi, että juuri aktiivimalli oli otsikoissa reilu viikko sitten. Tuolloin silmiini sattuneessa uutisessa kerrottiin eduskunnan käsitelleen aihetta niin, että juuri kukaan hallituspuolueen edustaja ei ollut vaivautunut paikalle!

Selvittelyjeni perusteella aktiivimallissa on lyhyesti sanottuna kyse siitä, että työttömän henkilön työttömyysturvaa leikataan, mikäli hän ei 65 maksupäivän eli kolmen kuukauden mittaisen tarkastelujakson aikana ole "tarkoitetulla tavalla aktiivinen". Aktiivisuuteen lasketaan ainakin työssäkäynti, yrittäjyys ja työllistymistä edistävät palvelut. Työttömyyskassa YTK on tehnyt esitetystä aktiivimallista kuvan asiakkailleen. Uuninpankkopoika Saku Timonen on kirjoittanut asiasta useampaan otteeseen, viimeksi tänään.

Niinpä minäkin sunnuntai-illan päätteeksi lähetin sähköpostia vaalipiirini kansanedustajille. Toimitin viestit eduskuntaryhmittäin, eli Keskustan edustajille yksi viesti, SDP:n edustajille toinen ja niin edelleen. Savo-Karjalan vaalipiiristä on 16 kansanedustajaa seitsemästä eri puolueesta. Lähettämäni viesti on alla.

Hyvät Savo-Karjalan kansanedustajat,

pyydän teitä äänestämään työttömien aktiivimallia vastaan. Juuri Savo-Karjalan edustajina tunnette varmasti tilanteen, että työpaikkoja ei yksinkertaisesti ole riittävästi töitä etsiville. Työllistymisen esteet kaikkinensa ovat monimuotoiset eivätkä typisty siihen, että työttömänä olevat ihmiset olisivat passiivisia ja haluttomia löytämään töitä. 

Aktiivimalliin sisältyvä ajatus työttömyysturvan leikkaamisesta vaikuttaa suoranaiselta rangaistukselta. Työttömyys ei kuitenkaan ole rikos, ja työttömyysturva on tarkoitettu elämiseen siinä tilanteessa, kun työtä ei ole. Jo nyt moni kamppailee tullakseen toimeen työttömyysturvan varassa, joten suunnitelmat turvan vähentämisestä ovat lyhytnäköisiä ja suorastaan julmia. Leikkaukset jo muutenkin pieniin tuloihin aiheuttavat lisäkustannuksia, kun mm. toimeentulotukea haetaan ja käytetään enemmän. Köyhyys on myös vakava terveysriski, mikä sekin näkyy yhteiskunnalle aiheutuvissa kustannuksissa. Jatkuvien toimeentulohuolien keskellä on entistä vaikeampi olla aktiivinen, vaikka aktiivimallilla kai päinvastaista toivotaankin.

Vetoan siis teihin, että hylkäisitte aktiivimallin.

Ystävällisin terveisin
Maria Korkatti
teatteri-ilmaisun ohjaaja, sosionomi,
välillä töissä ja välillä työtön,
Joensuu

Muistutus Joensuun asemanseudun asemakaavasta

Tänään 3.7. jätin Joensuun kaupungin kaavoitustoimelle muistutuksen asemanseudun asemakaavaehdotusta koskien. Ehdotus uhkaa hävittää asemaravintolarakennuksen ja sen viereisen asuinkasarmin.

***

Muistutus asemanseudun asemakaavasta
3.7.2017

Kannatan aseman puurakennusten vaalimista yhtenäisenä miljöönä ja siten asemaravintolarakennuksen ja asuinkasarmin säästämistä asemarakennuksen ja asemapäällikön talon lisäksi.

Alueelle tavoitellaan keskustamaisuutta ja vetovoimaisuutta. Eikö näitä saada, täydennysrakentamisen ja liikennepalvelujen sujuvoittamisen lisäksi, nimenomaan säästämällä monipuolisesti alueen rakennushistoriaa, pitämällä yllä kulttuuriympäristöä ja toteuttamalla avoimia virkistysalueita, kuten puistoja? Jos aluetta halutaan kehittää entistä enemmän niin, että ihmiset oleskelisivat ja käyttäisivät aikaa ja rahaa siellä, tarvitaan miellyttävää ja mielenkiintoista ympäristöä, tiloja, joihin ihmisillä on pääsy sekä maa-alueita ja rakennuksia, joissa on mahdollista järjestää esimerkiksi tapahtumia. Kaavalla halutaan mahdollistaa mm. toimisto- ja liikerakentaminen, mutta kaava-aineistossa jää vähäiselle huomiolle se, että jo olemassa olevat rakennukset olisivat hyödynnettävissä tähän tarkoitukseen. Osa rakennuksista onkin parhaillaan yrityskäytössä.

Ylipäätään rakennusten säilyttämistä ei ole pidetty suunnittelun lähtökohtana, vaikka mm. kaupungin ympäristönsuojelu, Museovirasto sekä useat yhdistykset ja yksityiset henkilöt ovat lausunnoissaan ja mielipiteissään tuoneet esiin tarpeen ulottaa suojelu myös muihin kuin tämänhetkiseen RKY-alueeseen kuuluviin asemarakennukseen ja asemapäällikön taloon. Samaa mieltä ovat 769 Ehjän asema-alueen puolesta -adressin allekirjoittajaa. Kaavaselostuksen mukaan asuinkasarmin siirtämistä on pidetty vaihtoehtona ja asemaravintolan säilyttämistä selvitetty. Rakennukset säästävään kaavaehdotukseen ei kuitenkaan ole päästy tai haluttu päästä, vaikka aineisto esittää tammikuulta 2017 olevan otteen yleissuunnitelmaluonnoksesta, jossa ravintolarakennus on paikallaan (kaavaselostus, s. 30). Tämä osoittaa, että mahdollisuuksia toisenkinlaisiin toteutuksiin olisi.

Kaava-aineistossa korostetaan mm. maisemaa, joka asemalla avautuu Itäsillalta päin saavuttaessa. Asemaravintolarakennus kuuluu olennaisesti tähän näkymään, vaikka tämä seikka sivuutetaankin aineistossa. Myös asuinkasarmi on mahdollista liittää kiinteämmäksi osaksi kokonaisuutta esimerkiksi juuri piha-aluetta kehittämällä ja suunnittelemalla korttelin 5161 uudisrakentaminen niin, että se jättää tilaa myös kasarmin näkymiselle maisemassa.

Aineistosta ilmi käyvät perusteet rakennusten hävittämiselle ovat mielestäni kevyet. Useaan kertaan mainitaan esimerkiksi se, että "Varsinainen historiallisen asemamiljöön kokonaisuus on menetetty ajat sitten." Lisäksi monessa kohtaa ilmaistaan, että asemaravintolarakennuksen ja asuinkasarmin sijainti olisi jollakin tapaa "väärä". Esimerkiksi: "Rakennuksen [asuinkasarmin] rooli kokonaisuudessa on kuitenkin heikentynyt. Rakennukseen on tehty merkittäviä muutoksia ja ympäröivä pihapiiri on ajan saatossa hävinnyt. Myöhemmin rakennettu ravintolarakennus on katkaissut aseman ja asuntokasarmin välisen yhteyden." (Kaavaselostus, s. 19.)

Sen sijaan, että edellä mainittuja pidettäisiin purkamiseen oikeuttavina perusteina, voitaisiin katsoa, että monien alkuperäisten rakennusten ja puistoalueiden jo kadottua jäljellä olevan miljöön vaaliminen olisi entistäkin tärkeämpää. Rakennusten sijoittelu ja eri vuosikymmeninä kaikkiin rakennuksiin tehdyt ulkoasun muutokset tulisi niin ikään nähdä ilmentyminä historiasta, ei rakennusten merkittävyyttä vähentävinä seikkoina. On normaalia, että rakennusten käyttötarkoitus muuttuu ajan kuluessa ja että korjauksia ja muutoksia tehdään sen mukaisesti. Asuinkasarmin osalta aineistossa esitetään olennaisena asiana, että sen pihapiiri on hävinnyt. Hyvällä suunnittelulla piha voitaisiin jopa palauttaa nykyisen parkkipaikan tilalle. Joukkoliikennekatu voisi kulkea asemaravintolan taitse, asuinkasarmin pihan ohi. Kortteli 5161 voitaisiin rakentaa niin, että se joko jakaisi saman pihan asuinkasarmin kanssa tai että piha-alue jatkuisi joukkoliikennekadun molemmin puolin.

Rambollin toteuttamasta rakennushistoriaselvityksestä käy ilmi, että aseman rakennuksista ravintolarakennus on säilynyt parhaiten alkuperäisessä asussaan niin sisä- kuin ulkotiloiltaan. Joensuun asemaravintolarakennus (rakennusvuosi tod. näk. 1949) on monella tapaa harvinainen. Ensinnäkin, asemasta erilliset ravintolat ovat olleet maassamme verrattain harvinaisia. Toisekseen juuri 1940 - 50 -luvuilla rakennettuja asemaravintoloita on mitä todennäköisimmin vähän tai ei lainkaan. Rautatiesopimuksessa (1998) mukana olevista valtakunnallisesti arvokkaista asemakohteista vain neljässä on erillinen asemaravintolarakennus. Niistä lähimpänä Joensuun ravintolarakennuksen ikää on vuodelta 1940 peräisin oleva Haapamäen aseman funkisravintola, joka tyylillisesti on kuitenkin täysin erilainen kuin Joensuun asemaravintola. Rakennushistoriaselvityksessäkin todetaan, että "Valtakunnan tasolla ei ole tehty kattavaa asema-alueiden inventointia ravintolarakennuksen aikakauden rakennuksista." (Joensuun rautatieaseman alue - rakennushistoriaselvitys, s. 64.) Mikäli inventointi joskus toteutetaan ja Joensuun asemaravintolarakennus todetaan harvinaiseksi aikakautensa ja tyylinsä edustajaksi, on rakennuksen purkaminen ollut korvaamaton vahinko. Kolmas erityispiirre on, että ravintolarakennuksessa on edelleen alkuperäisen kaltaista toimintaa Kulttuuriosuuskunta Laiturin harjoittaman kahvilaliiketoiminnan myötä.

Museovirasto huomauttaa luonnosvaiheen lausunnossan, että "RKY-alueiden arvojen säilymisen kannalta on merkittävää, miten alueita ja niiden välitöntä lähiympäristöä kehitetään." (Kaavaselostuksen liite 5, 30/69.) Vaikka asemarakennusta ja asemapäällikön taloa sekä joitakin asemanseudun istutuksia ollaan nyt yksiselitteisesti säästämässä, kutistuu miljöö huomattavasti, mikäli asemaravintolarakennus ja asuinkasarmi puretaan. Herää huoli, voidaanko tulevaisuudessa myös asemarakennuksen ja asemapäällikön talon hävittämistä perustella esimerkiksi sillä, että historiallisen asemamiljöön kokonaisuus on menetetty (jos asemaravintola ja asuinkasarmi on poistettu maisemasta).

Rakennushistoriallisen ja kaupunkikuvallisen merkittävyyden lisäksi haluan tuoda esiin asema-alueen rakennusten sosiaalisen ja yhteisöllisen ulottuvuuden. Toimiessani vapaaehtoistyöntekijänä Kulttuurikahvila Laiturilla olen kohdannut lukemattomia spontaaneja muisteluja ja kertomuksia asema-alueen ja erityisesti asemaravintolan historiaa koskien. Kävijät - kaupunkilaiset, toispaikkakuntalaiset, muunmaalaiset - ihailevat asemanseudun rakennuksia ja kiittävät siitä, että asemaravintolarakennus on aktiivisessa käytössä ja avoinna ihmisille. Olen avoimesti kertonut rakennusten tulevaisuuden olevan vaakalaudalla ja tämä on herättänyt ihmetystä ja närkästystä asiakkaissa ja kulttuurikahvilan esiintyjissä. Rakennusten purkaminen tulee vaikuttamaan negatiivisesti Joensuun maineeseen ja ilmapiiriin kulttuurikaupunkina. Kulttuurikahvila Laituri ja asemapäällikön talossa useina kesinä toimineet kesäkahvilat ovat esimerkkejä kaupunkilaisista itsestään nousevista kulttuuri-, yhteis- ja liiketoiminnoista, joita kaupungin tulisi mielestäni edesauttaa. Edellä mainittujen toimintojen yhtenä olennaisena osana on ollut ja on kulttuurihistoriallinen ympäristö. Toimintoja ei voi sijoittaa menestyksekkäästi minne tahansa. Näen, että tällaisella toiminnalla olisi erinomaiset laajentumisen mahdollisuudet juuri uudella asema-alueella, olemassa olevissa puurakennuksissa ja niiden piha-alueilla. Osaltaan ne lisäisivät alueen keskustamaisuutta ja vetovoimaisuutta niin kaupunkilaisten itsensä kuin matkustajien näkökulmasta.

Maria Korkatti

Uusi ja vanha voivat mahtua rinnakkain Joensuun asema-alueella

Joensuun asemanseudun asemakaavaluonnoksessa ei ehdoteta säilytettäväksi asemaravintolarakennusta, eikä sen viereistä asuinkasarmia. Luonnoksen lähtökohdaksi on otettu aikaisemmin suojelupäätöksen saaneiden rakennusten, eli asemarakennuksen ja asemapäällikön talon, säilyttäminen. Kuitenkin kaikki asemanseudun vanhat rakennukset muodostavat historiallisen ja ainutlaatuisen miljöön, joka tulee sisällyttää uuteen kaavaan.

Asemarakennus, asemapäällikön talo ja asuinkasarmi ovat 1800-luvun lopulta ja asemaravintolarakennus on rakennettu 1949. Aseman vanhoja rakennuksia täytyy tarkastella kokonaisuutena, jossa näkyy alueen rakennushistorian kerroksellisuus. Miellyttävä, luontoa sekä uutta ja vanhaa rakennuskantaa yhdistävä asema-alue on Joensuun käyntikortti matkailijoille ja hyvinvoinnin lähde asukkaille.

Asemanseudun rakennuksilla on merkitystä jopa koko kaupungin mittakaavassa, sillä Joensuussa ei ole juurikaan säästetty vanhaa moniin muihin kaupunkeihin verrattuna. Myös Museovirasto on todennut alueen erittäin keskeiseksi ja merkittäväksi Joensuun kaupunkirakenteessa, ja kehottanut kaupunkia selvittämään huolellisesti alueen kulttuuri- ja rakennushistorian kaavasuunnittelun yhteydessä.

Vanhojen rakennusten säilyttämisen ja uudisrakentamisen ei tarvitse olla ristiriidassa keskenään vaan aluetta on mahdollista kehittää aseman vanhoja rakennuksia purkamatta. Asemakaavassa peräänkuulutetaan liiketoimintaa alueelle. Tämä onnistuu paitsi uusissa tiloissa, myös nykyisissä rakennuksissa. Nykyiset tilat voisivat palvella toimistoina, kahviloina ja pienmyymälöinä – näitä kaikkia toimintoja kaavassa tavoitellaan alueelle.

Kulttuuriosuuskunta Laituri toimii vanhassa asemaravintolarakennuksessa, jossa pidämme vegaanista kulttuurikahvilaa. Meidän toimintamme on siirrettävissä muualle, mutta kerran purettua arvokasta ja hienosti alkuperäisessä asussaan säilynyttä rakennusta ei saa enää takaisin. Me peräänkuulutamme kaupungilta kunnianhimoisempaa vanhojen rakennusten suojelua.

Toivotamme kaikki mukaan toimimaan asema-alueen rakennusten säilyttämisen puolesta! Asemakaavaluonnoksesta voi jättää mielipiteen Joensuun kaupungille 23.9. mennessä. Vielä on mahdollista vaikuttaa kaavamuutoksen sisältöihin!

Kulttuuriosuuskunta Laiturin puolesta
Annukka Aho
Maria Korkatti
Tuomas Lindholm
Heikki Piirainen
Tuulikki Rautiainen

Julkaistu Sanomalehti Karjalaisessa 20.9.2016 ja Karjalan Heilissä 21.9.2016.

Vegaanihaasteesta vauhtia paikalliseen ravintolakulttuuriin

Jälleen käynnissä olevassa tammikuun Vegaanihaasteessa tuhannet ihmiset ympäri maan kokeilevat ruokavaliota, joka ei sisällä eläinperäisiä tuotteita. Kampanjan järjestäjän mukaan ilmoittautuneita on jo ennätysmäärä.

Ruokakaupat totesivat vuoden 2016 aikana kasvisruoan kasvavan suosion. Joensuulaisten kauppojen valikoimat ovat lisääntyneet huikeasti. Saatavana on kasviperäisiä juustoja, jogurtteja, jäätelöitä, makkaroita ja einesruokia, kuten myös nyhtökauraa, härkistä, tofua ja muita proteiininlähteitä. Monissa kaupoissa vegeruoat on koottu omiin, selkeästi merkittyihin hyllyihinsä ja pakkausmerkinnät korostavat aiempaa useammin sitä, että tuotteet eivät sisällä eläinperäisiä ainesosia. Nämä seikat helpottavat etenkin aloittelevan kasvissyöjän arkea.

Myös ravintoloista ja kahviloista löytyy jo jonkin verran vegaanista tarjontaa. Asiakkaan näkökulmasta katsottuna valmiiksi vegaanisia annoksia ja leivonnaisia voisi olla enemmän, vaihtoehtojen merkitsemistä voisi selkeyttää ja tarjoilijoilla tulisi olla enemmän tietoa vegaaniseen ruokavalioon sopivista ruuista ja juomista.

Vegaanihaasteeseen voivat osallistua paitsi yksityishenkilöt myös yritykset. Haasteen kautta yritykset voivat esitellä jo olemassa olevaa kasvisruokatarjontaansa ja saavat mahdollisuuden kokeilla jotakin uutta. Kannustamme kaikkia pohjoiskarjalaisia kahviloita ja ravintoloita liittymään mukaan vegaanihaasteeseen!

Kasvisruoan laatuun kannattaa panostaa: kuvat herkullisista annoksista ja kehut hyvästä palvelusta liikkuvat vilkkaasti vegaanien Facebook-ryhmissä.

Marja Horbach

Oskari Korhonen

Maria Korkatti

Emilia Osmala

Heikki Piirainen

Anni Rannikko

Jenna Repo


Julkaistu Sanomalehti Karjalaisessa 10.1.2017 ja Karjalan Heilissä 11.1.2017.

#EnOlisiTässä-kampanjatekstini

Tulen kainuulaisperheestä, johon työttömyys saapui pysyvästi 90-luvun laman aikaan. Peruskoulu- ja opintotukijärjestelmän ansiosta olen pystynyt kouluttautumaan ylioppilaaksi ja kahteen korkeakoulututkintoon. Olen lainannut kirjastosta lukuisia oppikirjoja, joita minulla ei olisi ollut varaa ostaa – ja onpa tullut luettua paljon muutakin, minkä arvoa en voi edes kuvailla. Opiskelu on auttanut löytämään osaamiseni. Olen saanut tulla siksi ihmiseksi, joksi minun on ollut mahdollista tulla.

Kelan lääkekorvaukset ja edullinen julkinen terveydenhuolto ovat tehneet elämästäni kroonisen ihosairauden kanssa siedettävää. Muutaman kuukauden ajan saatu toimeentulotuki auttoi keskittymään opintojeni loppuun saattamiseen ilman työnhakua tai tutuilta vippailua. Ehkäpä ilman tiettyjä oppilaitosten kuraattoreja, opinto-ohjaajia, terveydenhoitajia ja opintopsykologeja #EnOlisiTässä – ja minä olen kuitenkin ollut aina se ”hyvä oppilas”.

Kaikkiaan olen saanut elää turvallisessa ja suhteellisen tasa-arvoisessa maassa, missä voin luottaa asioiden tapahtuvan ilman korruptiorahoja eikä paremman väen pihojen ympärille ole tarvittu aitoja. Ystävieni perhetaustat ovat moninaiset niin taloudellisesti kuin muuten, eikä se ole estänyt ystävyyttä. Olkoon niin jatkossakin. #ProHyvinvointivaltio

Mistä on kyse?

#EnOlisiTässä -kampanja käynnistyi marraskuun 2016 lopulla kun teatteriohjaaja, kirjailija Aino Kivi julkaisi Facebookissa tarinan seuraavilla saatesanoilla:

”Kampanjan idea on kertoa saamastasi yhteiskunnan tuesta. Tuesta, jota ilman et olisi tässä. Voit kertoa niin laajasti kuin suppeasti kuin haluat: ilmaisesta koulutuksesta, kirjastosta, uimahalleista, lapsilisistä, opintotuesta, työttömyysturvasta, terveydenhuollosta, mistä haluat. Merkitse tekstisi hashtagilla #EnOlisiTässä. Halutessasi voit lisätä myös hashtagin #ProHyvinvointivaltio. Liitä nämä ohjeet postaukseesi.”

Hyvin nopeasti tekstejä alkoi kertyä. Viikkoa myöhemmin niitä olivat kirjoittaneet niin taiteilijat, poliitikot, toimittajat, johtajat, työntekijät, työttömät, äidit, isät, isovanhemmat ja perilliset. Kampanjasta oli kirjoittanut niin Yle, MeNaiset kuin Uljas-lehtikin.

Kampanja on valtakunnallinen ja sitoutumaton, niin puoluepoliittisesti kuin aatteellisestikin. Kampanja toimii vapaaehtoisvoimin: se on takaisinmaksua tuesta, jota olemme saaneet.

Sittemmin #EnOlisiTässä liittyi osaksi Suomi 100 -juhlavuoden ohjelmistoa. Vuonna 2017 jokaisella kuukaudella on oma teemansa, jota käsitellään mm. kampanjasivustolla www.prohyvinvointivaltio.fi
Samalla sivustolla voit lukea julkisia tarinoita eri ihmisten saamasta yhteiskunnan tuesta.

Kuka tahansa voi jakaa tarinansa sosiaalisessa mediassa edellä olevien ohjeiden mukaan omille kavereilleen, seuraajilleen tai julkisesti.

Hei, Shellin uusi toimitusjohtaja / Hi you, the new Shell CEO

Greenpeacen aktivistien vangitsemisen ja vapauttamisen ansiosta maailman katseet ovat entistä suuremmassa määrin kääntyneet maapallon arktisille alueille.

Venäläinen energiayhtiö Gazprom ja Shell suunnittelevat edelleen yhteistyötä - öljynporausta herkillä arktisilla alueilla.

Tammikuussa Shellin uutena toimitusjohtajana aloittaa Ben Van Beurden. Hänelle on nyt mahdollista lähettää vetoomus, jotta Shell purkaisi yhteistyösopimuksen Gazpromin kanssa ja lopettaisi koko arktisen öljynporauksen ohjelmansa. Shellillä on jo epäilyksensä arktisen porauksen kannattavuudesta.

Valmiin vetoomuksen voit lähettää sivulta http://www.greenpeace.org/finland/fi/kampanjat/ilmastonmuutos/Arktis/Erota-kaksi-ahnetta-Shell--Gazprom/?utm_source=SilverpopMailing&utm_medium=email&utm_campaign=FI%20Arctic%2030%20going%20home%20(1)&utm_content=&spMailingID=44705048&spUserID=Mzk4NTE4MjUzMjIS1&spJobID=223818698&spReportId=MjIzODE4Njk4S0

Samalla sivulla voit myös muuttaa viestiä ja lähettää sen van Beurdenille. Epäillä tietysti voi, lukeeko vetoomusviestejä kukaan, mutta jo kommenttien lukumäärä ja ylipäätään kansalaisaktiivisuuden volyymi vaikuttaa kyllä päätöksiin! Tällaisen viestin minä lähetin:

Make a Memorable Thing

"Dear Mr. Van Beurden,

Welcome to your new job.

The eyes of the world are, perhaps more than ever, in the Arctic. 

Arctic drilling is a risk and probably Shell has already noticed that in a hard way. The damage the drilling makes is economic, social and cultural not to mention the unique Arctic nature is harmed by drilling.

You have the chance to do something memorable, by ending the deal with Gazprom and stopping the Arctic drilling program. With the Shell board members and experts you are surely able to come up with a more sustainable plan for the future of Shell and the whole world."

* * *

Same in English:

Thanks to the arresting and releasing of the Greenpeace activists the eyes of the world are, more than before, turned to the Arctic areas of the world.

The Russian energy company Gazprom and Shell are still planning to co-operate - to drill in the Arctic.

In January Ben van Beurden will start his job as a new Shell CEO. Now it is possible to send him a petition in order to Shell cancel the contract with Gazprom and end the Arctic drilling program as a whole. Shell already has some doubts abouts the profitability of drilling in the Arctic.

You can send the pre-written petition from the page http://www.greenpeace.org/finland/fi/kampanjat/ilmastonmuutos/Arktis/Erota-kaksi-ahnetta-Shell--Gazprom/?utm_source=SilverpopMailing&utm_medium=email&utm_campaign=FI%20Arctic%2030%20going%20home%20(1)&utm_content=&spMailingID=44705048&spUserID=Mzk4NTE4MjUzMjIS1&spJobID=223818698&spReportId=MjIzODE4Njk4S0

On the same page you can edit the petition message and send it to van Beurden. Of course you can doubt whether anyone reads the petition texts but already the number of the comments and the volume of civic activity does affect decisions! Here is the message I sent:

Make a Memorable Thing

"Dear Mr. Van Beurden,

Welcome to your new job.

The eyes of the world are, perhaps more than ever, in the Arctic. 

Arctic drilling is a risk and probably Shell has already noticed that in a hard way. The damage the drilling makes is economic, social and cultural not to mention the unique Arctic nature is harmed by drilling.

You have the chance to do something memorable, by ending the deal with Gazprom and stopping the Arctic drilling program. With the Shell board members and experts you are surely able to come up with a more sustainable plan for the future of Shell and the whole world."

Ethän hävitä Joensuun vanhoja taloja - avoin kirje Joensuun kaupunginvaltuutetuille

Hyvä kaupunginvaltuutettu!

En ole seurannut, mikä on ollut teistä itse kunkin kanta Wanhan Jokelan, Torikatu 10 ja 12 sekä taidemuseon vanhan vahtimestarin talon suojeluun.

Nyt rakennusten suojelu on ilmeisesti kuitenkin tulossa jälleen käsiteltäväksi, ja haluan esittää kuntalaisen mielipiteeni. Olen rakennusten säilyttämisen kannalla.

Joensuuhun neljä vuotta sitten muualta muuttaneena Jokelalla ja vanhalla puutalokorttelilla on ollut suuri merkitys kotoutumiseni kannalta. Olen tuntenut itseni tervetulleeksi kaupunkiin, jossa on uskallettu säilyttää vanhoja rakennuksia merkkinä siitä, että täällä on eletty ennen minua ja eletään minun jälkeenikin. On lohdullista, turvallisuutta ja iloa tuovaa nähdä historiaa ihan vain kadulla kävellessä.

Asia, mitä Joensuussa olen kuitenkin ihmetellyt, on vanhojen rakennusten vähyys ja huono kunto. Olen asunut myös Kokkolassa, jossa vanhakaupunki Neristan on todellinen kaupungin ylpeyden aihe. Se on viihtyisää asuma-aluetta, ulkoilualuetta paikallisille ja jopa mainostettu turistikohde. Neristanissa on muun muassa kahvila- ja ravintolatoimintaa, sen rakennuksista on painettu postikortteja ja alueelle on tehty opastettu kävelyreitti matkailukäyttöön. Vanhatkaupungit ja museokorttelit toimivat vetovoimatekijöinä monissa Suomen kaupungeissa, kuten mainitsemassani Kokkolassa; Porvoossa, Kuopiossa... Taitokortteli on erinomainen ympäristö Joensuussa. Se osoittaa, miten vanhat rakennukset voivat saada uuden elämän ja nykyaikaisia käyttötarkoituksia. Esimerkiksi niin sanotun Kortteli 48:n käyttömahdollisuuksista ja toiveista on jo tehty selvitystä (http://publications.theseus.fi/bitstream/handle/10024/47263/C61.pdf?sequence=1).

Mahdollisuudet ovat monet, mutta osa mahdollisuuksista on iäksi menetetty, jos historialliset rakennukset tuhotaan.

Toivon sinun kannattavan Jokelan rakennuksen, Torikatu 10 ja 12 ja taidemuseon pihapiirin vahtimestarin talon suojelemista ja säilyttämistä.

Terveisin

Maria Korkatti

kuntalainen

------

Olen 5.11.2012 lähettänyt yllä olevan tekstin pienin muutoksin SDP:n kaupunginvaltuutetuille Marko Haakanalle ja Eila Heinoselle sekä Vihreiden valtuutetuille Hannele Autille, Päivi Hariselle, Marjo Hämäläiselle, Minttu Massiselle, Krista Mikkoselle ja Roope Tahvanaiselle.

Kirjettäni saa lähettää nimelläni edelleen ja siitä saa poimia ideoita yhteydenottoihin asian puolesta!

Kokkolan Neristan keväällä 2006

Teatteri-ilmaisun opetuksen välttämättömyydestä Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulussa

Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulu on Suomen pohjoisin oppilaitos, jossa voi opiskella teatteri-ilmaisun ohjaajaksi. Tämä seikka vaikutti omaan päätökseeni opiskelupaikan valinnasta. Esittävän taiteen koulutuksen ja kotipaikkakuntani Puolangan välimatka on noin 300 kilometriä. Matka oli riittävän lyhyt, jotta pystyin opiskellessani säilyttämään yhteyden Puolankaan. Yhteyden ansiosta työskentelin Puolangalla erilaisissa teatteri-ilmaisun ohjaajan tehtävissä koko opiskeluni ajan ja vielä valmistuttuanikin. Noin 3000 asukkaan Puolanka kiinnittyi myös opinnäytetyöhöni, kun tutkin yhteisöllisyyden syntyä, ilmenemistä ja merkitystä kesäteatteriharrastajaryhmässä samalla, kun ohjasin taiteellista opinnäytetyötäni puolankalaiseen Askanmäen kesäteatteriin.

Suomen pohjoisimmalla esittävän taiteen ammattikorkeakoululla on tärkeä alueellinen merkitys. Sijaintinsa puolesta Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulu on lähin teatteri-ilmaisun ohjaajia kouluttava oppilaitos ainakin Keski-Pohjanmaan, Pohjois-Pohjanmaan, Kainuun ja Lapin maakuntien asukkaille. Opiskelu Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulussa antaa näistä maakunnista kotoisin oleville opiskelijoille mahdollisuuden kouluttautua edes jokseenkin lähellä kotipaikkakuntaansa ja säilyttää yhteyden näihin kuntiin, joita usein pidetään Suomen syrjäseutuina. Harvasta asutuksesta huolimatta näillä alueilla elää ihmisiä, jotka haluavat ja tarvitsevat teatterialan ammattilaisten taitoja. Tarvetta on ammattimaiselle ilmaisutaidon opetukselle, harrastajateatteriohjaukselle ja teatterin muiden osa-alueiden osaamiselle. Usein teatteri-ilmaisun ohjaaja toimii paitsi ohjaajana, myös esimerkiksi puku- ja lavastesuunnittelijana, maskeeraajana, valo- ja ääniajajana ja markkinoijana – jopa yhden tuotannon sisällä! Monipuolinen koulutus antaa tähän mahdollisuuden. Teatteri-ilmaisun ohjaaja saattaa olla paikkakuntansa ainoa teatterialan ammattilainen, jota konsultoidaan erilaisissa tuotannoissa ja laitehankinnoissa. Kasvavassa määrin tarvitaan soveltavan draaman osaamista esimerkiksi sosiaalialan ympäristöissä ja työhyvinvointipalveluissa. Nykyiset sosionomiopintoni ovat osoittaneet, että myös sosionomiopiskelijoita koulutetaan käyttämään soveltavan taiteen taitoja yksilöiden ja ryhmien kanssa. Sosionomi ei tästä huolimatta ole taidealan ammattilainen, toisin kuin teatteri-ilmaisun ohjaaja. Siksi teatteri-ilmaisun ohjaajalla on oma, erityinen paikkansa ammattien kentällä. Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulussa opiskellut teatteri-ilmaisun ohjaaja on nimenomaan soveltavan, osallistavan ja yhteisöistä lähtöisin olevan teatterin ammattilainen, joka monipuolisella osaamisellaan pystyy rikastamaan hyvin monenlaisten ryhmien toimintaa ja tukemaan esimerkiksi sosiaali- ja terveysalojen ammattilaisten työtä.

Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulun esittävän taiteen koulutusohjelma korosti ainakin omana opiskeluaikanani Suomen harvaan asuttuja alueita työkenttänä, joka kaipaa ja pystyy työllistämään teatteri-ilmaisun ohjaajia. Opiskelijoita kannustettiin toteuttamaan erilaisia teatteriprojekteja myös opiskelukaupunki Kokkolan ulkopuolella. Monet opiskelijat ovat juuri opiskeluaikanaan muodostaneet työelämäkontakteja eri puolille Suomea ja työllistyneet myöhemmin kontaktien kautta. Työelämän edustajille yksikin tuttu teatteri-ilmaisun ohjaaja tarjoaa laajan kulttuurialojen ammattilaisten verkoston. Oman kokemukseni mukaan Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulusta valmistuneet teatteri-ilmaisun ohjaajat ilmoittelevat toisilleen avoimista työpaikoista ja antavat työnantajille kollegoidensa yhteystietoja, mikäli eivät itse pysty ottamaan vastaan tarjottua työtä. Näin töille löytyy tekijöitä ja tekijöille töitä.

Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulussa tarvitaan edelleen teatteri-ilmaisun ohjaajien koulutusta. Oppilaitos kouluttaa monitaitoisia ammattilaisia koko Suomen, erityisesti harvaan asuttujen alueiden tarpeisiin. Noin kymmenvuotisen historiansa aikana ammattikorkeakoulumuotoinen teatteri-ilmaisun opetus Keski-Pohjanmaalla on osoittanut pystyvänsä erikoistumaan ja profiloitumaan osa-alueisiin, joita työkentällä kaivataan ja tullaan jatkossa yhä enenevässä määrin tarvitsemaan.

Joensuussa 13.11.2011

Maria Korkatti

teatteri-ilmaisun ohjaaja (AMK)

sosionomiopiskelija (AMK)

p.s. Tämä teksti lähtee nyt omana kannanottonani Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulun kulttuurialojen opiskelijoiden käyttöön taistelussa KPAMK:n kulttuurialan koulutuksen lakkauttamista vastaan.