Äänen kuuluviin saaminen vaatii kuitenkin usein paljon enemmän kuin suuntaa antavia raapustuksia. Pitää kirjoittaa virheettömästi. Pitää osata rentouttaa yleisö alkuvitsillä. Pitää tietää, milloin on otollisin aika tehdä Facebook-julkaisu. Yksiä mielipiteen ilmaisuja ja ilmaisukanavia pidetään tärkeämpinä kuin toisia: omalla nimellä varustettu mielipideteksti on pätevämpi kuin samassa lehdessä julkaistu tekstiviesti ja äänestäminen on hyväksytympi tapa vaikuttaa kuin äänestämättä jättäminen.
On omanlaistaan richplainingia sanoa, että soita ja kysy, täytä lomake nettisivuilla, mene oppilaskunnan hallitukseen, ota yhteyttä päättäjiin. Kielitaidon, vamman, sairauden, iän, sukupuolen, taloudellisen tilanteen, tiedon puutteen, netittömyyden, ujouden tai minkä tahansa muun inhimillisen seikan vuoksi emme välttämättä pysty välittämään viestiämme meille tarjottuja kanavia pitkin.
Kuitenkin jokaisella on oikeus ilmaista mielipiteensä. Monella palvelun tarjoajalla, organisaatiolla ja viranomaisella on jopa velvollisuus kuulla niitä ihmisiä, jotka ovat heidän toimintansa vaikutuspiirissä. Fiksut kuntapäättäjät, viranhaltijat, sosiaali- ja terveystyöntekijät, oppilaitosten henkilökunta, työnantajat ynnä muut ovat aidosti kiinnostuneita mielipiteistä ja pyrkivät löytämään keinoja, joiden avulla mahdollisimman moni saa äänensä kuuluviin.
Toki mielipiteitä pystyy kuuntelemaan kysymättäkin. Tekstiviestipalstojen tekstareihin ja sillanalusten seinäkirjoitteluihin voi suhtautua todellisina kannanottoina. Ne kun saattavat olla joillekin ainoa tiedossa ja saavutettavissa oleva tapa ilmaista mielipidettä.
Maria Korkatti, sosionomi, teatteri-ilmaisun ohjaaja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti