Uusi ja vanha voivat mahtua rinnakkain Joensuun asema-alueella

Joensuun asemanseudun asemakaavaluonnoksessa ei ehdoteta säilytettäväksi asemaravintolarakennusta, eikä sen viereistä asuinkasarmia. Luonnoksen lähtökohdaksi on otettu aikaisemmin suojelupäätöksen saaneiden rakennusten, eli asemarakennuksen ja asemapäällikön talon, säilyttäminen. Kuitenkin kaikki asemanseudun vanhat rakennukset muodostavat historiallisen ja ainutlaatuisen miljöön, joka tulee sisällyttää uuteen kaavaan.

Asemarakennus, asemapäällikön talo ja asuinkasarmi ovat 1800-luvun lopulta ja asemaravintolarakennus on rakennettu 1949. Aseman vanhoja rakennuksia täytyy tarkastella kokonaisuutena, jossa näkyy alueen rakennushistorian kerroksellisuus. Miellyttävä, luontoa sekä uutta ja vanhaa rakennuskantaa yhdistävä asema-alue on Joensuun käyntikortti matkailijoille ja hyvinvoinnin lähde asukkaille.

Asemanseudun rakennuksilla on merkitystä jopa koko kaupungin mittakaavassa, sillä Joensuussa ei ole juurikaan säästetty vanhaa moniin muihin kaupunkeihin verrattuna. Myös Museovirasto on todennut alueen erittäin keskeiseksi ja merkittäväksi Joensuun kaupunkirakenteessa, ja kehottanut kaupunkia selvittämään huolellisesti alueen kulttuuri- ja rakennushistorian kaavasuunnittelun yhteydessä.

Vanhojen rakennusten säilyttämisen ja uudisrakentamisen ei tarvitse olla ristiriidassa keskenään vaan aluetta on mahdollista kehittää aseman vanhoja rakennuksia purkamatta. Asemakaavassa peräänkuulutetaan liiketoimintaa alueelle. Tämä onnistuu paitsi uusissa tiloissa, myös nykyisissä rakennuksissa. Nykyiset tilat voisivat palvella toimistoina, kahviloina ja pienmyymälöinä – näitä kaikkia toimintoja kaavassa tavoitellaan alueelle.

Kulttuuriosuuskunta Laituri toimii vanhassa asemaravintolarakennuksessa, jossa pidämme vegaanista kulttuurikahvilaa. Meidän toimintamme on siirrettävissä muualle, mutta kerran purettua arvokasta ja hienosti alkuperäisessä asussaan säilynyttä rakennusta ei saa enää takaisin. Me peräänkuulutamme kaupungilta kunnianhimoisempaa vanhojen rakennusten suojelua.

Toivotamme kaikki mukaan toimimaan asema-alueen rakennusten säilyttämisen puolesta! Asemakaavaluonnoksesta voi jättää mielipiteen Joensuun kaupungille 23.9. mennessä. Vielä on mahdollista vaikuttaa kaavamuutoksen sisältöihin!

Kulttuuriosuuskunta Laiturin puolesta
Annukka Aho
Maria Korkatti
Tuomas Lindholm
Heikki Piirainen
Tuulikki Rautiainen

Julkaistu Sanomalehti Karjalaisessa 20.9.2016 ja Karjalan Heilissä 21.9.2016.

Vegaanihaasteesta vauhtia paikalliseen ravintolakulttuuriin

Jälleen käynnissä olevassa tammikuun Vegaanihaasteessa tuhannet ihmiset ympäri maan kokeilevat ruokavaliota, joka ei sisällä eläinperäisiä tuotteita. Kampanjan järjestäjän mukaan ilmoittautuneita on jo ennätysmäärä.

Ruokakaupat totesivat vuoden 2016 aikana kasvisruoan kasvavan suosion. Joensuulaisten kauppojen valikoimat ovat lisääntyneet huikeasti. Saatavana on kasviperäisiä juustoja, jogurtteja, jäätelöitä, makkaroita ja einesruokia, kuten myös nyhtökauraa, härkistä, tofua ja muita proteiininlähteitä. Monissa kaupoissa vegeruoat on koottu omiin, selkeästi merkittyihin hyllyihinsä ja pakkausmerkinnät korostavat aiempaa useammin sitä, että tuotteet eivät sisällä eläinperäisiä ainesosia. Nämä seikat helpottavat etenkin aloittelevan kasvissyöjän arkea.

Myös ravintoloista ja kahviloista löytyy jo jonkin verran vegaanista tarjontaa. Asiakkaan näkökulmasta katsottuna valmiiksi vegaanisia annoksia ja leivonnaisia voisi olla enemmän, vaihtoehtojen merkitsemistä voisi selkeyttää ja tarjoilijoilla tulisi olla enemmän tietoa vegaaniseen ruokavalioon sopivista ruuista ja juomista.

Vegaanihaasteeseen voivat osallistua paitsi yksityishenkilöt myös yritykset. Haasteen kautta yritykset voivat esitellä jo olemassa olevaa kasvisruokatarjontaansa ja saavat mahdollisuuden kokeilla jotakin uutta. Kannustamme kaikkia pohjoiskarjalaisia kahviloita ja ravintoloita liittymään mukaan vegaanihaasteeseen!

Kasvisruoan laatuun kannattaa panostaa: kuvat herkullisista annoksista ja kehut hyvästä palvelusta liikkuvat vilkkaasti vegaanien Facebook-ryhmissä.

Marja Horbach

Oskari Korhonen

Maria Korkatti

Emilia Osmala

Heikki Piirainen

Anni Rannikko

Jenna Repo


Julkaistu Sanomalehti Karjalaisessa 10.1.2017 ja Karjalan Heilissä 11.1.2017.

Soita ja kysy? 4/28 puheenvuoroa sananvapaudesta

Yläasteella minulla oli upea opinto-ohjaaja. Hän huomasi ahdistuneet pulpettikirjoitukseni eikä jättänyt asiaa sikseen, vaan otti asian puheeksi ja kysyi, mikä minulla oli hätänä. Asiat alkoivat purkautua ennen kuin ne edes pääsivät kovin pahoiksi. Tämä on jäänyt mieleeni voimakkaana kokemuksena. Minulla ei ollut rohkeita ja jäsenneltyjä keinoja tuoda esiin ajatuksiani, mutta minua kuultiin silti.

Äänen kuuluviin saaminen vaatii kuitenkin usein paljon enemmän kuin suuntaa antavia raapustuksia. Pitää kirjoittaa virheettömästi. Pitää osata rentouttaa yleisö alkuvitsillä. Pitää tietää, milloin on otollisin aika tehdä Facebook-julkaisu. Yksiä mielipiteen ilmaisuja ja ilmaisukanavia pidetään tärkeämpinä kuin toisia: omalla nimellä varustettu mielipideteksti on pätevämpi kuin samassa lehdessä julkaistu tekstiviesti ja äänestäminen on hyväksytympi tapa vaikuttaa kuin äänestämättä jättäminen.

On omanlaistaan richplainingia sanoa, että soita ja kysy, täytä lomake nettisivuilla, mene oppilaskunnan hallitukseen, ota yhteyttä päättäjiin. Kielitaidon, vamman, sairauden, iän, sukupuolen, taloudellisen tilanteen, tiedon puutteen, netittömyyden, ujouden tai minkä tahansa muun inhimillisen seikan vuoksi emme välttämättä pysty välittämään viestiämme meille tarjottuja kanavia pitkin.

Kuitenkin jokaisella on oikeus ilmaista mielipiteensä. Monella palvelun tarjoajalla, organisaatiolla ja viranomaisella on jopa velvollisuus kuulla niitä ihmisiä, jotka ovat heidän toimintansa vaikutuspiirissä. Fiksut kuntapäättäjät, viranhaltijat, sosiaali- ja terveystyöntekijät, oppilaitosten henkilökunta, työnantajat ynnä muut ovat aidosti kiinnostuneita mielipiteistä ja pyrkivät löytämään keinoja, joiden avulla mahdollisimman moni saa äänensä kuuluviin.

Toki mielipiteitä pystyy kuuntelemaan kysymättäkin. Tekstiviestipalstojen tekstareihin ja sillanalusten seinäkirjoitteluihin voi suhtautua todellisina kannanottoina. Ne kun saattavat olla joillekin ainoa tiedossa ja saavutettavissa oleva tapa ilmaista mielipidettä.

Maria Korkatti, sosionomi, teatteri-ilmaisun ohjaaja

Kirjoitus on julkaistu alun perin 4.2.2017 #EnOlisiTässä-kampanjan blogissa, johon minua pyydettiin kirjoittamaan sananvapaudesta. Kampanjassa nostetaan esiin yhteiskunnalta saatua tukea ja hyvinvointivaltion merkitystä. Kampanja on osa Suomi 100 -juhlavuotta.

#EnOlisiTässä-kampanjatekstini

Tulen kainuulaisperheestä, johon työttömyys saapui pysyvästi 90-luvun laman aikaan. Peruskoulu- ja opintotukijärjestelmän ansiosta olen pystynyt kouluttautumaan ylioppilaaksi ja kahteen korkeakoulututkintoon. Olen lainannut kirjastosta lukuisia oppikirjoja, joita minulla ei olisi ollut varaa ostaa – ja onpa tullut luettua paljon muutakin, minkä arvoa en voi edes kuvailla. Opiskelu on auttanut löytämään osaamiseni. Olen saanut tulla siksi ihmiseksi, joksi minun on ollut mahdollista tulla.

Kelan lääkekorvaukset ja edullinen julkinen terveydenhuolto ovat tehneet elämästäni kroonisen ihosairauden kanssa siedettävää. Muutaman kuukauden ajan saatu toimeentulotuki auttoi keskittymään opintojeni loppuun saattamiseen ilman työnhakua tai tutuilta vippailua. Ehkäpä ilman tiettyjä oppilaitosten kuraattoreja, opinto-ohjaajia, terveydenhoitajia ja opintopsykologeja #EnOlisiTässä – ja minä olen kuitenkin ollut aina se ”hyvä oppilas”.

Kaikkiaan olen saanut elää turvallisessa ja suhteellisen tasa-arvoisessa maassa, missä voin luottaa asioiden tapahtuvan ilman korruptiorahoja eikä paremman väen pihojen ympärille ole tarvittu aitoja. Ystävieni perhetaustat ovat moninaiset niin taloudellisesti kuin muuten, eikä se ole estänyt ystävyyttä. Olkoon niin jatkossakin. #ProHyvinvointivaltio

Mistä on kyse?

#EnOlisiTässä -kampanja käynnistyi marraskuun 2016 lopulla kun teatteriohjaaja, kirjailija Aino Kivi julkaisi Facebookissa tarinan seuraavilla saatesanoilla:

”Kampanjan idea on kertoa saamastasi yhteiskunnan tuesta. Tuesta, jota ilman et olisi tässä. Voit kertoa niin laajasti kuin suppeasti kuin haluat: ilmaisesta koulutuksesta, kirjastosta, uimahalleista, lapsilisistä, opintotuesta, työttömyysturvasta, terveydenhuollosta, mistä haluat. Merkitse tekstisi hashtagilla #EnOlisiTässä. Halutessasi voit lisätä myös hashtagin #ProHyvinvointivaltio. Liitä nämä ohjeet postaukseesi.”

Hyvin nopeasti tekstejä alkoi kertyä. Viikkoa myöhemmin niitä olivat kirjoittaneet niin taiteilijat, poliitikot, toimittajat, johtajat, työntekijät, työttömät, äidit, isät, isovanhemmat ja perilliset. Kampanjasta oli kirjoittanut niin Yle, MeNaiset kuin Uljas-lehtikin.

Kampanja on valtakunnallinen ja sitoutumaton, niin puoluepoliittisesti kuin aatteellisestikin. Kampanja toimii vapaaehtoisvoimin: se on takaisinmaksua tuesta, jota olemme saaneet.

Sittemmin #EnOlisiTässä liittyi osaksi Suomi 100 -juhlavuoden ohjelmistoa. Vuonna 2017 jokaisella kuukaudella on oma teemansa, jota käsitellään mm. kampanjasivustolla www.prohyvinvointivaltio.fi
Samalla sivustolla voit lukea julkisia tarinoita eri ihmisten saamasta yhteiskunnan tuesta.

Kuka tahansa voi jakaa tarinansa sosiaalisessa mediassa edellä olevien ohjeiden mukaan omille kavereilleen, seuraajilleen tai julkisesti.

Tuhannessa merkissä: Kello tikittää

Kuka: Kesäteatteri Tammenranta, käsikirjoitus Markku Hyvönen, ohjaus Jukka Kolehmainen
Mitä: Kello tikittää
Missä: Vehmasmäki, Liljantie 19, Kuopio
Katsottu: ke 20.7.2016
Muuta: Kyseessä on näytelmän kantaesitys (ensi-ilta 1.7.2016). Saman tekstin toteuttaa myös puolankalainen Askanmäen kesäteatteri otsikolla Sitä saa mitä tilaa (ensi-ilta 13.7.2016). Väliajalla myytyjen arpojen tuotolla rahoitetaan lasten ja nuorten teatteritoimintaa Vehmasmäen nuorisoseurassa.
Väliaikavegaani: Nopealla vilkaisulla kahviosta on saatavana kahvia, teetä ja mehua. Lisäksi teatterin kioskissa oli joitain vegaanillekin sopivia herkkuja, kuten limppareita ja lakritsia.


Näytelmä lähti liikkeelle tasaisen varmasti. Vauhtiin päästiin hieman ennen ensimmäisen puoliajan loppua, kun luksusseniorikodin asukkaat alkoivat toden teolla hoitaa talon raha- ja ihmissuhdeasioita kuntoon.

Esitys on roolitettu onnistuneesti. Jokainen näyttelijä teki hahmonsa mittaisen roolityön. Pieniä kompasteluja vuorosanoissa oli, mutta kokonaisuutta ne eivät häirinneet. Työryhmän keskinäinen tasaisuus teki katsomiskokemuksesta miellyttävän. Ryhmästä löytyi laulutaitoa, ja taustanauhan päälle laulaminen sujui pääasiassa hyvin.

Markku Hyvösellä on kyky tehdä näytelmiä, jotka ilahduttavat sekä "perinteisen" kesäteatterielämyksen etsijöitä että puskafarssin kammoksujia. Upouuden tekstin sanailu oli sujuvaa, mutta jotkut sutkaukset tuntuivat jo vanhoilta. Arvatenkin työryhmän lisäämä Pokémon Go -viittaus upposi yleisöön.

Loppuratkaisut olivat jokseenkin ennalta-arvattavia, mutta liikuttivat silti tämän katsojan jopa kyyneliin. Esitys toimi oivallisena starttina kesäteatterikaudelleni!


Yritän harjoitella tiivistä kirjoittamista rajoittamalla tekstejäni noin tuhanteen merkkiin. Merkkimäärä koskee varsinaista tekstiosuutta, ei esimerkiksi näytelmästä annettuja taustatietoja.

Tuhannessa merkissä: Jo vain, rouva ministeri

Kuka: Askanmäen kesäteatteri, ohjaus Hilkka Oikarinen
Mitä: Jo vain, rouva ministeri (tekstin alkuperäisnimi Jo vain, herra ministeri)
Missä: Askanmäen kesäteatteri, Askanmäentie 25, Puolanka
Katsottu: harjoituksissa ti 7.7. ja ensi-illassa to 9.7.2015
Muuta: Näytelmä on alun perin nimeltään Jo vain, herra ministeri. Muun muassa Bomban kesäteatteri Nurmeksessa on valinnut saman näytelmän tämän kesän ohjelmistoonsa.

Väliaikavegaani: Ainakin kahvi ja tee sopivat vegaanille, kaikkien tarjottavien raaka-aineluetteloita en kysellyt. Ryhmät voivat tilata etukäteen kahvitarjoilun ja ruoan. Tilauksen yhteydessä voi neuvotella sopivista raaka-aineista.

Näytelmässä yllätti, että perinteinen kesäteatterihuumori oli onnistuttu tuomaan esiin raikkaalla tavalla ja vanhatkin vitsit jaksoivat naurattaa. Ansionsa tässä oli sekä käsikirjoituksella että näyttämöllepanolla. Teksti sisälsi toki perinteisiä elementtejä poliitikon ja pienen kylän väen vastakkainasettelusta aina mieheen mekossa, mutta ripotteli väliin tuoreempiakin mausteita. Näin kokonaisuus pysyi kiinnostavana. Näyttelijät tekivät roolinsa aidosti ja lämmöllä, hahmojen perinteisyydestä huolimatta.

Kulmakivet olivat paikoillaan: liikkuminen oli ripeää, äänentoisto helpotti kuulemista ja roolityöt olivat tasapainossa keskenään. Nämä eivät ole harrastajateatterissa itsestäänselvyyksiä, etenkään Askanmäen kaltaisella valtavan kokoisella näyttämöllä. Muutamissa kohdissa tosin kaipasin näyttelijäntyöstä tukea siihen, kuka milloinkin on äänessä – äänentoisto hämää.

Työryhmän monipuolista osaamista osoitti myös livemusiikki, jota tarjoiltiin sopivina annoksina tekstin lomassa.

Yritän harjoitella tiivistä kirjoittamista rajoittamalla tekstejäni noin tuhanteen merkkiin. Merkkimäärä koskee varsinaista tekstiosuutta, ei esimerkiksi näytelmästä annettuja taustatietoja.

Tuhannessa merkissä: Kirsikkatahra

Kuka: Perijuuri, ohjaus Vilja Itkonen
Mitä: Kirsikkatahra
Missä: Artpark Joensuu, Hasanniementie 15
Katsottu: la 1.8.2015
Muuta: Produktiota oli mahdollista rahoittaa etukäteen joukkorahoituksella. Vastineeksi rahoituksesta saattoi saada esimerkiksi tunnelmallisen nuotiokahvi- ja keskusteluhetken työryhmän kanssa esityksen jälkeen. Kokemus oli hieno!
Väliaikavegaani: Artparkissa sijaitsevasta Aurinko Cafésta saa ainakin vegaanisia sorbetteja ja Reilun kaupan kahvia ja teetä.


Nimen perusteella odotin kertomusta naiseksi kasvamisesta. Sen sijaan Kirsikkatahra kävi läpi Elias Lönnrotin elämäntarinaa istuttaen siihen osia Anton Tšehovin Kirsikkapuistosta.

Rikkaassa esityksessä katsojaa kutkuteltiin niin älyn ja oivalluksen kuin tunteen tasolla. Tšehovin repliikit oli puettu uusiin, herkullisiin sävyihin ja yhteyksiin. Lönnrotin elämäntyön merkitys avautui minulle uudella tavalla, kun jännitin, ehtiikö monitoimimies pelastaa laulut unholalta – ja kajaanilaiset kuolemantaudeilta. Vaikka taiteessa kaikkea ei tarvitse ymmärtää, minua jäi askarruttamaan, mitä tarkoitettiin valkoisen paidan pukemisella Kuoleman ylle.

Ympäristöineen, pukuineen ja lavasteineen esitys oli visuaalisesti todella kaunis. Pääasiassa nojattiin silti näyttelijöiden ilmaisuun. Hyvä niin, sillä työryhmä taipui tyylilajista toiseen vaivatta. Kesäteatterilavojen klassikkorekvisiitta, auto, oli otettu mukaan hykerryttävällä tavalla. Toivottavasti Perijuurelta nähdään pian jotain yhtä mielenkiintoista!


Yritän harjoitella tiivistä kirjoittamista rajoittamalla tekstejäni noin tuhanteen merkkiin. Merkkimäärä koskee varsinaista tekstiosuutta, ei esimerkiksi näytelmästä annettuja taustatietoja.