Uusi ja vanha voivat mahtua rinnakkain Joensuun asema-alueella

Joensuun asemanseudun asemakaavaluonnoksessa ei ehdoteta säilytettäväksi asemaravintolarakennusta, eikä sen viereistä asuinkasarmia. Luonnoksen lähtökohdaksi on otettu aikaisemmin suojelupäätöksen saaneiden rakennusten, eli asemarakennuksen ja asemapäällikön talon, säilyttäminen. Kuitenkin kaikki asemanseudun vanhat rakennukset muodostavat historiallisen ja ainutlaatuisen miljöön, joka tulee sisällyttää uuteen kaavaan.

Asemarakennus, asemapäällikön talo ja asuinkasarmi ovat 1800-luvun lopulta ja asemaravintolarakennus on rakennettu 1949. Aseman vanhoja rakennuksia täytyy tarkastella kokonaisuutena, jossa näkyy alueen rakennushistorian kerroksellisuus. Miellyttävä, luontoa sekä uutta ja vanhaa rakennuskantaa yhdistävä asema-alue on Joensuun käyntikortti matkailijoille ja hyvinvoinnin lähde asukkaille.

Asemanseudun rakennuksilla on merkitystä jopa koko kaupungin mittakaavassa, sillä Joensuussa ei ole juurikaan säästetty vanhaa moniin muihin kaupunkeihin verrattuna. Myös Museovirasto on todennut alueen erittäin keskeiseksi ja merkittäväksi Joensuun kaupunkirakenteessa, ja kehottanut kaupunkia selvittämään huolellisesti alueen kulttuuri- ja rakennushistorian kaavasuunnittelun yhteydessä.

Vanhojen rakennusten säilyttämisen ja uudisrakentamisen ei tarvitse olla ristiriidassa keskenään vaan aluetta on mahdollista kehittää aseman vanhoja rakennuksia purkamatta. Asemakaavassa peräänkuulutetaan liiketoimintaa alueelle. Tämä onnistuu paitsi uusissa tiloissa, myös nykyisissä rakennuksissa. Nykyiset tilat voisivat palvella toimistoina, kahviloina ja pienmyymälöinä – näitä kaikkia toimintoja kaavassa tavoitellaan alueelle.

Kulttuuriosuuskunta Laituri toimii vanhassa asemaravintolarakennuksessa, jossa pidämme vegaanista kulttuurikahvilaa. Meidän toimintamme on siirrettävissä muualle, mutta kerran purettua arvokasta ja hienosti alkuperäisessä asussaan säilynyttä rakennusta ei saa enää takaisin. Me peräänkuulutamme kaupungilta kunnianhimoisempaa vanhojen rakennusten suojelua.

Toivotamme kaikki mukaan toimimaan asema-alueen rakennusten säilyttämisen puolesta! Asemakaavaluonnoksesta voi jättää mielipiteen Joensuun kaupungille 23.9. mennessä. Vielä on mahdollista vaikuttaa kaavamuutoksen sisältöihin!

Kulttuuriosuuskunta Laiturin puolesta
Annukka Aho
Maria Korkatti
Tuomas Lindholm
Heikki Piirainen
Tuulikki Rautiainen

Julkaistu Sanomalehti Karjalaisessa 20.9.2016 ja Karjalan Heilissä 21.9.2016.

Vegaanihaasteesta vauhtia paikalliseen ravintolakulttuuriin

Jälleen käynnissä olevassa tammikuun Vegaanihaasteessa tuhannet ihmiset ympäri maan kokeilevat ruokavaliota, joka ei sisällä eläinperäisiä tuotteita. Kampanjan järjestäjän mukaan ilmoittautuneita on jo ennätysmäärä.

Ruokakaupat totesivat vuoden 2016 aikana kasvisruoan kasvavan suosion. Joensuulaisten kauppojen valikoimat ovat lisääntyneet huikeasti. Saatavana on kasviperäisiä juustoja, jogurtteja, jäätelöitä, makkaroita ja einesruokia, kuten myös nyhtökauraa, härkistä, tofua ja muita proteiininlähteitä. Monissa kaupoissa vegeruoat on koottu omiin, selkeästi merkittyihin hyllyihinsä ja pakkausmerkinnät korostavat aiempaa useammin sitä, että tuotteet eivät sisällä eläinperäisiä ainesosia. Nämä seikat helpottavat etenkin aloittelevan kasvissyöjän arkea.

Myös ravintoloista ja kahviloista löytyy jo jonkin verran vegaanista tarjontaa. Asiakkaan näkökulmasta katsottuna valmiiksi vegaanisia annoksia ja leivonnaisia voisi olla enemmän, vaihtoehtojen merkitsemistä voisi selkeyttää ja tarjoilijoilla tulisi olla enemmän tietoa vegaaniseen ruokavalioon sopivista ruuista ja juomista.

Vegaanihaasteeseen voivat osallistua paitsi yksityishenkilöt myös yritykset. Haasteen kautta yritykset voivat esitellä jo olemassa olevaa kasvisruokatarjontaansa ja saavat mahdollisuuden kokeilla jotakin uutta. Kannustamme kaikkia pohjoiskarjalaisia kahviloita ja ravintoloita liittymään mukaan vegaanihaasteeseen!

Kasvisruoan laatuun kannattaa panostaa: kuvat herkullisista annoksista ja kehut hyvästä palvelusta liikkuvat vilkkaasti vegaanien Facebook-ryhmissä.

Marja Horbach

Oskari Korhonen

Maria Korkatti

Emilia Osmala

Heikki Piirainen

Anni Rannikko

Jenna Repo


Julkaistu Sanomalehti Karjalaisessa 10.1.2017 ja Karjalan Heilissä 11.1.2017.

Soita ja kysy? 4/28 puheenvuoroa sananvapaudesta

Yläasteella minulla oli upea opinto-ohjaaja. Hän huomasi ahdistuneet pulpettikirjoitukseni eikä jättänyt asiaa sikseen, vaan otti asian puheeksi ja kysyi, mikä minulla oli hätänä. Asiat alkoivat purkautua ennen kuin ne edes pääsivät kovin pahoiksi. Tämä on jäänyt mieleeni voimakkaana kokemuksena. Minulla ei ollut rohkeita ja jäsenneltyjä keinoja tuoda esiin ajatuksiani, mutta minua kuultiin silti.

Äänen kuuluviin saaminen vaatii kuitenkin usein paljon enemmän kuin suuntaa antavia raapustuksia. Pitää kirjoittaa virheettömästi. Pitää osata rentouttaa yleisö alkuvitsillä. Pitää tietää, milloin on otollisin aika tehdä Facebook-julkaisu. Yksiä mielipiteen ilmaisuja ja ilmaisukanavia pidetään tärkeämpinä kuin toisia: omalla nimellä varustettu mielipideteksti on pätevämpi kuin samassa lehdessä julkaistu tekstiviesti ja äänestäminen on hyväksytympi tapa vaikuttaa kuin äänestämättä jättäminen.

On omanlaistaan richplainingia sanoa, että soita ja kysy, täytä lomake nettisivuilla, mene oppilaskunnan hallitukseen, ota yhteyttä päättäjiin. Kielitaidon, vamman, sairauden, iän, sukupuolen, taloudellisen tilanteen, tiedon puutteen, netittömyyden, ujouden tai minkä tahansa muun inhimillisen seikan vuoksi emme välttämättä pysty välittämään viestiämme meille tarjottuja kanavia pitkin.

Kuitenkin jokaisella on oikeus ilmaista mielipiteensä. Monella palvelun tarjoajalla, organisaatiolla ja viranomaisella on jopa velvollisuus kuulla niitä ihmisiä, jotka ovat heidän toimintansa vaikutuspiirissä. Fiksut kuntapäättäjät, viranhaltijat, sosiaali- ja terveystyöntekijät, oppilaitosten henkilökunta, työnantajat ynnä muut ovat aidosti kiinnostuneita mielipiteistä ja pyrkivät löytämään keinoja, joiden avulla mahdollisimman moni saa äänensä kuuluviin.

Toki mielipiteitä pystyy kuuntelemaan kysymättäkin. Tekstiviestipalstojen tekstareihin ja sillanalusten seinäkirjoitteluihin voi suhtautua todellisina kannanottoina. Ne kun saattavat olla joillekin ainoa tiedossa ja saavutettavissa oleva tapa ilmaista mielipidettä.

Maria Korkatti, sosionomi, teatteri-ilmaisun ohjaaja

Kirjoitus on julkaistu alun perin 4.2.2017 #EnOlisiTässä-kampanjan blogissa, johon minua pyydettiin kirjoittamaan sananvapaudesta. Kampanjassa nostetaan esiin yhteiskunnalta saatua tukea ja hyvinvointivaltion merkitystä. Kampanja on osa Suomi 100 -juhlavuotta.